Sveitsin auringosta on palattu tänne Suomen vielä liian lumisiin pusikoihin. Vatsatauti alkaa pikkuhiljaa taittua paremmaksi, mutta leiri nyt meni ihan viemäriin. Ruoansulatus on siis toimnut paremmin kuin lumen. Vaikka viikon pituinen öllömöllöolo onkin vienyt aika hyvin tehot noista lihaksista, niin eilen ja tänään on tullut jo tehtyä sellasta vatsaystävällistä liikuntaa. Olen taas jäänyt sponsorihommia varten Asikkalaan ja eilen hölkkäilin aamulenkiksi ensin vaaliuurnille.
Pienimuotoinen esikatsastuskisa käytiin eilen täällä leirillä ja suunnilleen kolmasosa maajoukkueesta jäi ottamaan mittaa vessanpöntöstä. Kollektiivinen oksutautihan se sieltä iski. Puolentoista vuorokauden aikana en itse käynyt kuin vessassa ja muuten tuli vedettyä unta palloon. Noh, nyt näyttää jo paremmalta ja ehkä huomenna uskaltaudutaan mettään kävelemään. Viikonlopun Sveitsin mestaruuskisat yritetään myös vetää.
Viime viikkojen koulun loppusuorarutistus veti koko naisen vähän hapoille. Nytkin vielä väsy painaa, mutta onneksi ollaan jo väännetty pieniä vuoria täällä Alppien varjossa, niin kyllähän ne hapot täällä lähtee ylämäkliä rennosti rullatessa.
Mulla on kasvanu kello päähän. Olin tossa äsken juoksemassa pitkää lenkkiä lumipoluilla ja mietin elämää, etiikkaa ja moraalia, kun tentti olis noista aiheista tunnin päästä. Kun juoksu ja ajatus kulki, niin siinä jonkun ajan päästä mietin, että oon varmaan puolisen tuntia edennyt ja noh, kyllähän se sitä se kellokin sitten näytti. Kymmenen minsan päästä havahduin taas ajatuksista ja kattelin kelloa. 10 minsaahan sitä tosiaan oli taas kulunu.
Pari päivää meni taas lähinnä kameran edessä, kun lanseerasimme uuden yhteistyön Puman kanssa koskien kenkiä ja vapaa-aikaa. Kisapaikoillahan yhteistyöni jatkuu pitkäaikaisen kumppanini Nonamen kanssa ja suunnistuskengissä jaloissani toimivat edelleen VJ:t. Urheilun ulkopuolella vaatteet päälleni hoitaa Voglia.
Eka leiri ja eka kisa plakkarissa ja pois tuli lähdettyä ennen suuren suurta leiriväsymystä. POMmin eka osakisa meni ihan kohtalaisesti ja Simoneen tulikin yli kolme minsaa tappiota. Ei tullut puhdasta suoritusta, vaan pari samaistus- ja suuntavirhulaa eksy matkalle ja yksi ruusupusikko esti melkein pääsyn rastille. Pakko kyllä sanoa, että ekana lähtevillä siellä ei siis ollut naisen mentäviä aukkoja, vaikka muuten ei urilla tullutkaan varmaan yhtä paljon turpaan kuin yleensä tällasillä baanoilla.
Evoran alue Prtugalissa on täynnä lehmiä. En kyllä yhtään ihmettele. Tunnetustihan nuo roikkotissit on aina osannut naatiskella elämästä koko pötsin voimalla ja täällä sitä riittää märehdittävää.
Kuten ehkä tarkkasilmäisimmät huomasivatkin, niin nyt on laitettu nettimaailma ihan uusiksi mun kotisivuilla. Iso kiitos Oriento Solutionsille tästä urakasta. Vieläkin tarkkasilmäisemmät huomasivat ehkä myös uuden yhteistyökumppanini. Versowoodin kanssa höyläsimme sopparin seuraavalle kolmevuotiselle urakalle kohti Vuokatin kotikisoja.
ja sitten tipahti. Tuli sitten hehkutettua, kuinka helppoa sporttailu voi olla..ihan vaan pikkusen liian aikasin. Viime viikon lopulta lähtien on nimittäin suksi liukunu aika nihkeesti narskuen. Torstaina tuli vedettyä selkä taas kramppiin voimareeneillä ja viikonloppuna tuli vaan sitten hiihdeltyä, kun sillä se Lapissakin lähti.
Viikon aikana on tullut testattua kuntoa aika moneen otteeseen. KIHU:n uudessa huippu-urheiluprojektissa pääsin kokeilemaan vähän maksimaalista anaerobista kapasiteettiani. Kiihtyvästi vedetyissä 150m sprinteissä viimeinen ”täysiä” vedetty tuli nylkytettyä 21,5 sekuntiin. Tulokset siis kertoi, että tämä aloitettu sprinttiharjottelu on just sitä, mitä mun kroppa tarttee. Pompputestienkin tukokset vaan parani vetojen jälkeen. Hemoglobiinikin käytiin mittaamassa aamutuimaan ja uusi enkka tuli.