Author name: Minna Kauppi

Talvi pukkaa niskaan, mutta treenit vasta alkaa ja näköjään suunnistuksetkin. Joskus olen jostain syystä ollut niin hölmö tai ehkä viisas, etten ole osannut arvostaa sitä, kuinka kivaa on mennä metsään vielä kisakaudenkin jälkeen kartan kanssa. Monesti on tullut homma korvista ulos ja kartat on saanu jäädä hetkeksi ja vähän pidemmäksikin ajaksi. Nyt kuitenkin huvittaa/huvittaisi vielä kirmailla vaikka miten paljon.

Aivot pois, luulot pois, tieto pois ja vauhti pois. Kaikki meni pois, mutta rata tuli suoritettua -92 kartalla Luulot Pois -suunnistuksessa Rutalahdessa. Kiitos Hutteri Peikko. Maasto oli märkä, uin jopa kerran kurasuossa (väli5-6) mahtavan reitinvalintani jälkeen. Maasto oli myös kovin keskisuomalaisen metsätaloudellinen. Vuoden -92 vuoden taimikot oli kyllä jo hienoa kuusikkoa, mutta valkosilla alueilla ei juuri heinikossa muuta näkynyt kuin yksinäinen siemenpuu.

Ainahan se on hienoa, kun joku laittaa naamavärkin tiptopkuntoon ja erityisesti silloin, kun menet Pariisiin. Mulle Pariisi tosin tarkotti hienoa maastoa Orimattilassa, jossa muuten saatiin 2004 viesti sm-pronssia tän vuotisella joukkueella, joten olihan me pärjätty samalla jengillä junnusarjojenkin jälkeen. Välissä vaan oli niin monta vuotta mulla kokoonpanolla:)  Mutta niin, Voglian kuvausten jälkeen poikkesin lenkille tekoripsissäni ja kulki ja meni vielä hyvin.