Mulla on kasvanu kello päähän. Olin tossa äsken juoksemassa pitkää lenkkiä lumipoluilla ja mietin elämää, etiikkaa ja moraalia, kun tentti olis noista aiheista tunnin päästä. Kun juoksu ja ajatus kulki, niin siinä jonkun ajan päästä mietin, että oon varmaan puolisen tuntia edennyt ja noh, kyllähän se sitä se kellokin sitten näytti. Kymmenen minsan päästä havahduin taas ajatuksista ja kattelin kelloa. 10 minsaahan sitä tosiaan oli taas kulunu.
Pari päivää meni taas lähinnä kameran edessä, kun lanseerasimme uuden yhteistyön Puman kanssa koskien kenkiä ja vapaa-aikaa. Kisapaikoillahan yhteistyöni jatkuu pitkäaikaisen kumppanini Nonamen kanssa ja suunnistuskengissä jaloissani toimivat edelleen VJ:t. Urheilun ulkopuolella vaatteet päälleni hoitaa Voglia.
Eka leiri ja eka kisa plakkarissa ja pois tuli lähdettyä ennen suuren suurta leiriväsymystä. POMmin eka osakisa meni ihan kohtalaisesti ja Simoneen tulikin yli kolme minsaa tappiota. Ei tullut puhdasta suoritusta, vaan pari samaistus- ja suuntavirhulaa eksy matkalle ja yksi ruusupusikko esti melkein pääsyn rastille. Pakko kyllä sanoa, että ekana lähtevillä siellä ei siis ollut naisen mentäviä aukkoja, vaikka muuten ei urilla tullutkaan varmaan yhtä paljon turpaan kuin yleensä tällasillä baanoilla.
Evoran alue Prtugalissa on täynnä lehmiä. En kyllä yhtään ihmettele. Tunnetustihan nuo roikkotissit on aina osannut naatiskella elämästä koko pötsin voimalla ja täällä sitä riittää märehdittävää.
