Mulla on kasvanu kello päähän. Olin tossa äsken juoksemassa pitkää lenkkiä lumipoluilla ja mietin elämää, etiikkaa ja moraalia, kun tentti olis noista aiheista tunnin päästä. Kun juoksu ja ajatus kulki, niin siinä jonkun ajan päästä mietin, että oon varmaan puolisen tuntia edennyt ja noh, kyllähän se sitä se kellokin sitten näytti. Kymmenen minsan päästä havahduin taas ajatuksista ja kattelin kelloa. 10 minsaahan sitä tosiaan oli taas kulunu. Kun vielä 50 minsan, 60 minsan ja 70 minsan kohdalla oli käynyt ajatuskatko ihan samassa kohassa, rupes oikein jännittämään, että mites tässä hommassa nyt oikein käy. Kestääkö mun sisäinen kello siihen puoleentoista tuntiin asti ihan automaattisena. Noh, eihän se tietty kestänyt, kun rupee oikein miettimään tekosiaan, niin seuraava vilkasu tuli tehtyä minsaa liian aikasin ja lopussa sitten tuli kateltua muutenkin vähän tiheemmin, kun oon vielä sen verran alkukantanen harkkapäivyrin täyttämisessä, että merkkaan treenit aina viiden minuutin välein. Sitä pitää sitten tehdä aina vähän ketunlenkkiä, että osuu kohdilleen. Erikoinen juttu silti, koska polkulenkeillä ei edes ole tuttuja reittejä ja virstanpylväitä, joista tietäis, missä kohtaa suunnilleen mennään.

Mun päässä ei silti tikitä biologinen kello niin kuin nyt näyttäis aika vahvasti tekevän suunnitushuippujen seassa. Kyllä tässä rupee oikein miettimään, että onko tässä takana nyt joku miesten salaliitto, kun niin moni huippunainen kaatuu vuoteeseen. Pitänee olla varuillaan… Urheilullisessa mielessä on musta aina tylsää, että kaikki parhaat ei ole H-hetkellä paikalla, mutta tietysti muutenhan nuo raskausuutiset ja vauvelit on aina hieno juttu. Onnea siis kaikille omaa h-hetkeään odottaville ja tulkaa äkkiä takasin:) Ja nyt vielä pari tärppiä koneeseen tenttiä varten….