Pienimuotoinen esikatsastuskisa käytiin eilen täällä leirillä ja suunnilleen kolmasosa maajoukkueesta jäi ottamaan mittaa vessanpöntöstä. Kollektiivinen oksutautihan se sieltä iski. Puolentoista vuorokauden aikana en itse käynyt kuin vessassa ja muuten tuli vedettyä unta palloon. Noh, nyt näyttää jo paremmalta ja ehkä huomenna uskaltaudutaan mettään kävelemään. Viikonlopun Sveitsin mestaruuskisat yritetään myös vetää.
Viime viikkojen koulun loppusuorarutistus veti koko naisen vähän hapoille. Nytkin vielä väsy painaa, mutta onneksi ollaan jo väännetty pieniä vuoria täällä Alppien varjossa, niin kyllähän ne hapot täällä lähtee ylämäkliä rennosti rullatessa.
Mulla on kasvanu kello päähän. Olin tossa äsken juoksemassa pitkää lenkkiä lumipoluilla ja mietin elämää, etiikkaa ja moraalia, kun tentti olis noista aiheista tunnin päästä. Kun juoksu ja ajatus kulki, niin siinä jonkun ajan päästä mietin, että oon varmaan puolisen tuntia edennyt ja noh, kyllähän se sitä se kellokin sitten näytti. Kymmenen minsan päästä havahduin taas ajatuksista ja kattelin kelloa. 10 minsaahan sitä tosiaan oli taas kulunu.
Pari päivää meni taas lähinnä kameran edessä, kun lanseerasimme uuden yhteistyön Puman kanssa koskien kenkiä ja vapaa-aikaa. Kisapaikoillahan yhteistyöni jatkuu pitkäaikaisen kumppanini Nonamen kanssa ja suunnistuskengissä jaloissani toimivat edelleen VJ:t. Urheilun ulkopuolella vaatteet päälleni hoitaa Voglia.
