Olin ekaks eka Suomessa ekoissa kisoissa Huippuliigassa ja tosi kiltti olinkin. Sitten tulin Italiaan World Ranking- ja MM-näyttökisoihin ja olin taas eka ja vieläkin olin kiltti tyttö. Fyysisesti olin toki vielä soma ja sievä, eikä tossu jauhanut mäkiä ihan normitahtiin. Mutta ihmekös tuo. Isompi ihmetys se on, että olen näin hyvä jo nyt. Suoranainen ylläripylläri.
I was finally able to compete, or actually I finally lost my patience and started the competition season yesterday in Huippuliiga 2nd stage in Inkoo. Just one day before, I was, again, nerve wreckingly trying to decide weather I should go or stay. I was very anxious and didn’t know if my leg would bare it, if my o-brains still excisted and if there was any power in my legs that had hardly Run any trainings during the past two weeks not to even mention the past seven months of struggling.
Jauhan nyt tyhmät jutut ensin ja sitten niistä ei jatketa sen enempää. Päivää ennen Italian reissua muutama viikko sitten, puolen tunnin verkalla, rupesi sitten tuntumaan tutun hyppykuppamaisen iloisesti vasen akilles, ei siis se oikea, joka oli viimeisten kahden kuukausien kuntoutuksen tuloksena parempi jo. Italian vuoristossa se ei ”yllättäen” parantunut päivä päivältä, vaan kävi päinvastoin.
Juoksuhaudan tie??? Read More »
