Suunnistuskesän päätähtäin Jukolan viesti on ohi. Meidän tiimi oli timanttisen hienosti 6. Kolme ekaa osuutta meni lähes käsikirjoituksen mukaan ja sekä aloittajamme Karo että kolmosen Anna ihan itkivät onnesta ja liikutuksesta maalissa osuuksiensa jälkeen. Se on ihanaa eli parasta <3 <3 <3. Ankkurillamme Elisalla taas fiilikset olivat päinvastaiset, koska matka oli monin tavoin ollut kauhea. Silti hän seivasi hyvin meidät kymppijoukkoon, mistä ollaan kyllä tyytyväisiä, vaikka kruunukin oli lähellä. Ite olin ajatellut, että omaisin vahvemmat jalat, mutta olin silti tosi tyytyväinen taidolliseen menoon. En päässyt karkuun niinkuin unelmoin, mutta se olis vaatinutkin tänä vuonna muilta virheitä, sen verran liukkaasti nuoremmat siellä kallioilla kirmailivat. Mun ja muiden gps:t löytyvät TÄÄLTÄ.
Ehdin aloittaa ”suunnistussatsauksen” siis suunnilleen Tiomilasta, josta oli Jukolaan 5 viikkoa aikaa tehdä tehoja, suunnistustreenejä ja yrittää saada irti se, mitä koneesta pystyisin saamaan. Mutta vaikka jossain lehtijutussa niin lukikin, en pelkästään viiden viikon treeneillä Jukolan kärkikamppailuun tullut, vaan liikunta ja erityisesti juoksu on kyllä osa mun arkea ihan aina. Urheilullisemmaksi se muuttuu yleensä muutamaa kuukautta ennen Venlojen viestiä. Tässä alla mun treenit toukokuulta tähän päivään, jos jotain sattuu kiinnostamaan. Näköjään keskimäärin 6h/vko olen ehtinyt lenkkeillä, sen lisäksi tulee tietysti perusaktiivisuutta lasten kanssa, kun eihän sitä minien kanssa oikein koskaan saa istua paikallaan. Yhtään voimatreeniä en ole jaksanut tehdä koko vuonna, mutta olis kyllä pitänyt, kun keskivartalo ei oikein meinaa pitää pakettia ylhäällä;)
Ja pakko mainita, että uni on ollut myös ihan surkeaa koko kevään, minkä vuoksi hommat on ollut vielä isompaa taiteilua. Siksikin on onni olla tässä perhetilanteessa vain kuntourheilija, kun voi vaan jättää lenkin väliin tai hölkötellä sen, minkä milloinkin ehtii ja jaksaa. Meidän minillä on ollut jatkuvasti flunssa-korvatulehdus -kierrettä ja päästettiin sitten tilanne siihen, että hän vaatii maitoa tuttipullosta huutamalla monta kertaa yössä. Kun ei olla jaksettu asiaan puuttua, koska ollaan oltu niin puhki, niin ollaan kiltisti roudattu mölöä neidille pitkin yötä. Noh, eilen yöllä aloitin vieroituksen tuttipullosta, tietynlaista kestävyysurheilua on tuo huudonkin kuunteleminen. Josko ensi viikolla nukuttaisiin jo paremmin.
Nyt alkaakin kesän muut riennot pitkälti lasten ehdoilla. Muutin sen verran työkuvioita, että se on onneksi mahdollista. Urheilullisesti edessä on Kainuun Rastiviikko suoraan Apiksen stadionkonsertin jälkeen. Sitten alkaakin pitkästä aikaa oikea festarikesä, mikä tarkoittaa mun osalta sitä, että yritän saada välillä molemmat lapset yhtä aikaa trampan sisään pomppimaan, jotta voin hetken istua lepotuolilla. Lisäksi keksitään lasten kanssa kaikkia kivoja juttuja huvipuistoista sukulointeihin ja nautitaan toivottavasti aurinkoisesta kelistä. Omia suunnitelmia ei muutoin hirveästi ole, vaikka polkujuoksukisoja olen tässä mietiskellyt. Tänään kävin testaamassa Tiirismaa Trailin 12km:lla reipastellen, josko reidet olis jo palautunut viikonlopusta. Ei ne ihan ollut, kun sain ne ihan kipeäksi Venloissa, mutta tulipahan ainakin yksi kehittävä treeni poluilla tällekin viikolle. Alla dataa siitä.
Hienoa kesää kaikille ja nauttikaa luonnosta sekä liikkumisesta!
Minna