Tänään olisi pitänyt olla Venlojen viesti Rovaniemellä, mutta oman kunnon suhteen on pakko sanoa, että onneksi ei ole, koska tahtoisin tossuni kulkevan kovempaa sitten elokuussa. Taistelu aikaa, painovoimaa ja härdelliä vastaan on mielenkiintoista pikku tutkimusta. Mulla oli tavoite joskus kuukausi sitten yrittää tehdä 2 reipasta/kovaa treeniä per viikko ja yks pitkä ja yks juoksutekniikka. Juoksutekniikat ja nopeudet on jääneet ja olen tehnyt sen, mitä olen kerinnyt elämän ikuisessa härdellissä. Ukon syntymän jälkeen kirjoitin jutun Jukola 2018 blogiin, kun olin juuri juossut ensimmäisen Jukolan äitinä. Tässä pätkä siitä tekstistä:
”Tein edeltävinä viikkoina kahdesti pururadalla 4×1200-1300m vetoa, jotta pystyisin joten kuten selviytymään reilun kasin ankkuriosuudesta, joka minulle armollisesti tänäkin vuonna suotiin. Kovia suunnistusharjoituksia oli keväällä taustalla 2 keskimatkan kisaa ja partiokisa. Iltarasteilla en ole saanut itseäni kiusattua koviin vauhteihin.
Tilanneanalyysi oli seuraavanlainen: Juoksuvauhti niissä reilun tonnin vedoissa, loivasti kumpuilevassa maastossa, n. 3.45. Arvioin, että hävisin huippu-urheilijaminälle ehkä 30s. matkavauhdissa polulla.”
Tänään juoksin samanlaisen treenin kuin tuolloin vuonna 2017 ihan huvin vuoksi ja verratakseni, miten vääjäämättömästi kuntokäyrän laskukurvi kehittyy. Olin tosi jumissa tänään, joten ihan kauhean suuria johtopäätöksiä en vetelisi, mutta luulen, että vaikka Hertan syntymästä on jo kohta 10kk:tta, niin silti olen hiukan hitaammassa kunnossa tuossa samassa kumpuilevassa maastossa. Tuolloin uran loppumisesta oli alle 2 vuotta, nyt yli viisi, joten matka kuntoon on koko ajan isomman työn takana, eikä aika ja elämän prioriteetit niitä tietenkään tue. Pari vuotta sitten Kangasalla olin kyllä selkeästi paremmassa kunnossa, mutta valitettavasti minulla ei tainnut olla silloin urheilukelloa ollenkaan 😀
Tavoitteita on aina hyvä olla, koska ainakin minua ne motivoivat ihan arkiliikuntaankin. Oma tavoite voisi olla, että Venlojen viestin vihdoin lähestyessä juoksisin nuo vedot vähintään 3.40 vauhtia. Ei mopolla kuuhun, koska tämä härdelli ei tästä mihinkään vähene. Sitä paitsi sovitaan, että se, minkä vauhdissa häviän, sen ihmisenä kasvamisena paikkaan. Ensi viikolla pakkaan Hertan mukaan ja lähden meidän joukkueen kanssa Lakeuden Viestiin Alajärvelle. Pojat jää kotiin, koska on Ukon futiskoulun päätösturnaus. Ukko on innokas palloilija, mutta futiskoulussa on mennyt aikaa jään sulamiseen. Kotona hän on kuitenkin hihkunut aina innoissaan ja leikkinyt nekin leikit, joihin ei koulussa uskaltautunut mukaan<3 Tänään katsellaan tietysti Huuhkajien peli. En ole futisfanaatikko, mutta arvokisat katson aina. Onhan se nyt ihan hullun hienoa, että vihdoin oma suosikkijoukkue voi olla SUOMI!
