Kuten moni suunnistuksen seuraaja on varmastikin huomannut, meidän seuraan Lahden Suunnistajiin on tullut nippu lahjakkaita naisia. Ukskosken Karoliina KooVeesta, Närhen Anna IFK Göteborgista ja Mattilan Elisa Kouvolan Suunnistajista. Yhtäkkiä meidän tiimi onkin yksi Suomen kovimmista, kun uusien tulokkaiden lisäksi sinipunavalkoisissa kirmaa Anjalan Anna-Kaisa, Kirvesmiehen Lotta, Taipaleen Anniina ja muut nuoremmat tytöt. (Artikkelikuvan otti muuten Hirvosen Kimmo ja siinähän näkyy Anna, Karo ja Ansku.)
Itselle tuli seurasiirtojen jäljiltä väistämättä mieleen, että pitäisikö tässä vaan siirtyä vihdoin kunnolla toppatakkiosastolle, etten vaan vie kenenkään nuoremman paikkaa ykkösjoukkueessa. Mutta koska mussa asuu vanha kilpaurheilija, tajusin, että jokaisen on kyllä ansaittava paikkansa ihan itse. Sitä paitsi luulen (en tiedä), että musta on edelleen vahvistukseksi meidän joukkueelle niin suorituksen kuin hengenkin suhteen.
Meihin ikiliikkujiin liittyen oli talvella hiihtoja seuratessa oli myös hauskaa huomata, kuinka Roposen Riitta-Liisa oli yhtäkkiä koko kansan suosikki, vaikka edelliset pari vuotta porukka oli joka kerta valmis liputtamaan hänet ulos joukkueesta iän takia. Niin se penkkiurheilijan mieli muuttuu, kun tulee menestystä;) Mäkäräisen Kaisan mitalia ihmeteltiin SM-laduilla, vaikka omasta mielestäni se olisi ollut ihme, jos hän ei siellä olisi alle vuosi huippu-urheilu-uran päättymisen jälkeen mitaleilla ollut.
Kun urheilija on saavuttanut tietyn tason, siitä saa lohkoa aika monta prosenttia pois. Visertelinkin MM-kisojen yhteydessä Twitterissä seuraavaa:
Koska viestisuunnistus on kivaa, niin pistän kehoani tällä hetkellä viikottain likoon sen verran, että pääsen kesäksi kuntoon. Huippukunto on mun kohdallani menneisyyttä. Oma tavoite on pystyä kesällä n. 45min suunnistussuoritukseen kansallisen tason kärjen takana huohottaen. Itse kutsun tätä kuntoa ”yllättävän” hyväksi. Koska monia varmasti kiinnostaa, millaisilla metodeilla me vanhat kehäketut hengataan mukana, niin tässä hieman sepostusta siitä.
Oma lähtötilanne on siis se, että saimme viime elokuun lopussa tytön. Raskausaikana en voinut liikkua ollenkaan viimeiseen 2-3 kuukauteen ja juoksun lopetin jo puolivälissä raskautta. Jotkut voivat juosta vaikka synnärille, mulla supisteli molemmissa raskauksissa liikaa urheilun jälkeen, joten en riskeerannut turhaan. Painoa jäi synnäriltä 10kg ja niiden sulattelussa en ole kiirehtinyt, vaikka eroon aion kaikista päästäkin. Mun ykköstehtävä on kuitenkin ollut ruokkia meidän vauvaa, eikä päästä juoksukuntoon.
Synnytyksen jälkeen aloin kävellä kärryjen kanssa melkein heti ja lokakuussa otin jo pikkuhiljaa juoksuaskelia kävelyn seassa. Palauduin tosi hyvin, vaikkei pohjakunto ja lihakset enää olleetkaan yhtä hyvät kuin esikoista ennen. Marraskuusta asti olen juossut ja hiihtänyt keskimäärin 6 kertaa ja ehkä keskimäärin 5h-7h viikossa. Ensimmäisen edes vähän ”kovan” treenin tein reilun vuoden tauon jälkeen seuramme juoksutreenissä ennen joulua.
Yleisesti ottaen hiihdän tai juoksen peruskestävyyspainotteisesti. Jos en yrittäisi olla viestikunnossa, en ikinä tekisi kovia treenejä, mutta liikkuisin varmasti.Tällä hetkellä yritän tehdä yhden kovemman treenin viikossa. Tänään tein sen matolla, mutta hieman keventäen, koska olen ollut viime aikoina ihan puhki kuukauden valvomisten takia (pikku neiti tekee hampaita) ja vähän muutoinkin. Kun peruslenkki vie puhdin loppupäivältä, niin ei kannata repiä liikaa. Siksi tälle viikolle on tullut jo kaksi lepopäivääkin. Toki pitää muistaa, että kahden pienen lapsen äitinä lepopäivätkin on melko aktiivisia. Ei siinä istuta sohvalla ja katsella telkkaria.
Mun mattotreeni on oli lyhyesti ja ytimekkäästi tällainen.
10min verkkaa 10kmh/12kmh
3x4min kiihtyen minuutin välein 14km/h -17km/h, 1 min palautus
2x3min kiihtyen minuttin välein 14km/h,16km/h 18km/h, 2min palautus.
Päälle 10min verkkaa ja päivän treeni on pulkassa.
45min tehokas mammareeni. Aika näköjään vilkutti joten ei näy kuvassa.
Entiseen elämään verrattuna määrät on laskeneet puolella, vauhdit on laskeneet tasaisella n. 20-40s/km, metsässä mun kunto on varmasti 45s-60s heikompi kuin parhaina päivinä. Jos ennen 18km/h oli vielä vauhtikestävyyttä, niin tänään se tuntuu maksimikestävyydeltä. Mitään mittauksia en ole tehnyt, mutta sen verran osaan laskea laktaatteja päässäni, että näin on. Mutta onhan tässä toki kesään aikaa ja kaikki määrät ja vauhdit ehtii nousta;)
Se hyvä puoli tässä fyysisen kapasiteetin laskemisessa on, että viime vuosina en ole enää jaksanut pummailla niin paljon. Kun ei ole konetta, on parempi tsekata ennen kuin juoksee väärälle mäelle;) Kohta alkaa ihana suunnistuskausi. Suunnistuskuntoon yritän saada itseni seuran treeneissä ja iltarasteilla. Kun niitä veivaa muutaman kuukauden, niin eiköhän metsäjuoksulihakset herää eloon ja karttakin pysy vakaasti kädessä.
Ehdin juuri ja juuri raapustaa tämän tekstin, kun meidän mini otti reilut 45 minuutin päikkärit. Hän nukkuisi paremmin, jos kärräisin menemään jatkuvasti, mutta se on vaan vähän liian rankkaa.