Elämässä on monenlaisia taitekohtia, jotka määrittelevät tulevaisuuden kulun. Yksi sellainen on taas edessä, sillä odotamme pian perheeseemme toista pientä ihmettä syntyväksi. Kun hyppäsin sivuun työelämästä, huomasin, että nämä taitekohdat luovat aina epävarmuutta. Tiedän jo nyt, että tämän vauva-ajan jälkeen minun on aika ottaa uusia steppejä urallani.
Tein lähes kaksi vuotta töitä seuramme toiminnanjohtajana yritykseni kautta pari päivää viikossa. Suurin työtuloni tulivat muusta yritystoiminnasta mm. yrityspäivistä, mutta toiminnanjohtajan hommat veivät ehdottomasti eniten aikaa, sillä käytännössä seuratyössä tekee hommia lähes joka päivä. Toiminnanjohtajan työt opettivat todella paljon niin organisaatiossa toimimisesta, markkinoinnista, viestinnästä, tapahtumien järjestämisestä kuin yhteistyökumppaneiden kanssa toimimisesta. Osa-aikainen toiminnanjohtajuus oli hyvä koulu ja sopiva yhdistelmä pienen lapsen äitinä. Omien arvojeni mukaisesti haluan nimittäin olla lapsiarjessa mahdollisimman paljon läsnä ja yrittäjänä se onnistui mainiosti.
Kun pistin nastarit naulaan vuonna 2015, pääsin lähes heti markkinointialan töihin kansainväliseen mökkifirmaan. Lähin esimieheni ja monet kollegani olivat Ruotsissa, joten opiskelemilleni kielitaidoillekin tuli tarvetta. Työ oli opettavaista ja mielenkiintoista, mutta ei ehkä se ihan oma paikkani. Ehdi työskennellä yrityksessä vain vuoden, kun esikoisemme saapui maailmaan. Lilluin ihanassa vauvakuplassa yli vuoden, jonka jälkeen tiesin varmasti, että haluaisin tehdä toisenlaisia juttuja ja vieläpä niin, että lapsemme voisi olla hoidossa aluksi osa-aikaisesti. Yrittäjänä pystyin tätä toteuttamaan melko helposti. Nyt edessä odottaa uusi vauvan ja ”iton pojan” määrittelemä vuosi, jonka aikana olisi hienoa löytää sellainen suunta, jota kohtaan voisi juosta täydellä voimalla.
Olen nimittäin huomannut, että pikkuhiljaa kunnianhimoni myös työuran suhteen alkaa selkeästi kasvaa. Urheilu-uran jälkeen uskoin sen heräävän hiukan aiemmin, mutta lapsi ja arki ovat tehneet arjesta täyttä ja ihmeellistä ilman uraputkessa juoksemistakin. Tämä taitekohta uuden tulokkaan kanssa on tietysti kovin suuri kysymysmerkki vielä. Annan sydämeni päättää, milloin ryhdyn taas kehittämään itseäni uusiin suuntiin, mutta jostain syystä minulla on sellainen tunne, ettei minun välttämättä enää tarvitse lukittautua pelkästään vauvakuplaan 1,5 vuodeksi, vaan ehkä voin luoda äitiyslomankin aikana uusia steppejä ja opiskella asioita, joista koen hyötyväni tulevaisuudessa.
Viime syksynä kävin jo kevyen valokuvauskurssin ja nyt ajattelin opetella käyttämään kuvankäsittelyohjelmia. Nykymaailmassa visuaalisuus tuntuu olevan niin tärkeää, että jatkossa näille taidoille tulee varmasti käyttöä missä vaan ammatissa. Jollain tasolla uskon tulevaisuutenikin liittyvän markkinointiin, tapahtumiin tai viestintään. Niillä vahvuuksilla olen taiteillut viimeisetkin vuodet ja tykkään touhuta ja tehdä asioita monipuolisesti ja itsenäisesti. Tavallaan tulevaisuus tuntuu vapaalta, tavallaan kaikki valinnanvapaus voi ahdistaa, jos ei tiedä, mitä sillä tekisi. Joka tapauksessa seuraava vuosi vierähtää pienten ihmisten ehdoilla, vaikka joitain yksittäisiä tapahtumia voin toki aina kalenteriini pistääkin.
Ja hei muuten. Tänään 10.8. klo 18.00 vierailen Asikkalan kunnan kirjaston tilaisuudessa urheiluelämäkertani tiimoilta. Yhtään muuta vastaavaa tapahtumaa ei poikkeusolojen vuoksi tullut tehtyä ja tämä saattaa olla myös ainoa tilaisuus, jossa kirjaani liittyen vierailen. Opus on kuitenkin kiinnostanut enemmän kuin kuvittelin, kun jo keväällä sitä oli ostettu tai kuunneltu 11 000 kertaa. Se on jo nyt paljon suurempi luku kuin mitä olisin ikinä kuvitellut. Kiitos siis vielä mielenkiinnosta ja kaikista palautteistanne!
Ihanaa loppukesää ja tsemppiä alkavaan arkeen kesälomien jälkeen <3