Huippu(Pska)Liiga ja Huippumahtava Jukolatiimi

Olipa mukava päivä eilen Kisakalliossa. Ei olisi uskonut Huippuliigan jälkeen, kun olisin vain halunnut haudata kapiset luuni mahdollisimman pimeään ja yksinäiseen nurkkaan ja lopettaa siihen paikkaan pyristelyni näillä rintamilla. Luoti otsaan ja hautaan.  

MUTTA Jukolatiimin kanssa meno oli rentoa, hauskaa, mukavaa, hupsua ja jopa hetkittäin koskettavaa. Mietin kotimatkalla itsekseni, että en ole pitkään aikaan urheilussa saanut kokea moisia tunteita. Olkoon tämä sitten huono uutinen, mutta pitäydytään hyvässä.

Paikalle ehtivät tiimin jäsenistä Tolppasen Oona, Valavuoren Aleksi, Hurskaisen Lassi, Heroldin Kim, Kyrön Esko ja Kunnaksen Kaitsu. Pääjohtajana Annamaria Väli-Klemelä, koutsina minä, taitokoutsina Hyysalon Pekka, apujenginä Salmen Janne, Sporzzin Anna Ojapalo ja Aapo Leskinen sekä Annamarian isukki eli Sepi V-K, Hollon Harri ja sokerina pohjalla Venla, ihana pieni suunnistajatyttö, joka on meidän kummiurheilija ja aivan mielettömän mahtava pakkaus. Kiitos isosti teille, mulla oli erittäin mukavaa.

Kuvia löytyy erityisen paljon somesta (# tai @Jukolatiimi). Tässä linkki omiin risuaidoitteluihini ja tässä myös. Löydät pari kuvaa päivän menosta.

Niin, mitä sitten touhusimme. Me teimme pienen suunnistustreenin, höpötimme paljon ja hehkutimme riittävästi. Kuten Pekka sanoi, nauraminen on keskimäärin mukavampaa kuin itkeminen. Siinä sanomaa meille kaikille! Jukolassa suurin voimavaramme tule ehdottomasti siis olemaan positiivinen seikkailuhenki, uskomaton luotto omiin kykyihin sekä tietysti älyttömän hyvä meninki. Heikkouksiakin löytyy, mutta niiden kautta emme aio ponnistaa eteenpäin. 

Vau ry:n hyväksi tehtyä Jukolatiimin kampanjaa rummutamme edelleen yhä kiihtyvällä sykkeellä Jukolan viestiin saakka. Tukieuromme kilahtavat mahtavan tapahtuman, Junior Gamesin (25.11.), hyväksi lyhentämättöminä.  Saimme eilen haasteen myös toiselta amatööritiimiltä, @NOTOKPKSSK:lta, joka lupasi luovuttaa lompakkonsa käytännössä hyväntekeväisyyteen 😉 Tällaista kaivataan ja lisää teiltä, jotka haluatte olla mukana tukemassa lapsia, joilla ei aina ole ihan samalla tavalla mahdollisuutta kokea kilpailun hurmaa, sitä ääripäiden tunneskaalaa, suolaista ja makeaa, joka on kuitenkin elämässä tärkeää. Tähän mennessä meininkeihin lähteneet yritykset voitte tsekkailla täältä!

Ja mitä tulee mun urheiluun, niin tänään jätin Hämeenlinnan sprinttikisat (ja sprinttimaajoukkueleirin) väliin ja paransimme maailmaa kävellen äLläSsän naisten kera reilut puolitoista tuntia ja arvatkaa mitä, ihan niin kuin maailma olisikin jo vähän aurinkoisempi taas 🙂 Seuraavan kerran juoksen, kun tiedän, että juoksen. Yrittäkää nyt siitä sitten ymmärtää. 

Hyvin menee, elämässä. Mutta menkööt!

äMmä <3

 

Scroll to Top