Olin siis viime viikon Portugalissa, POMmissa. Tyttöjen reissuun kuului lähinnä metsää, ruokaa, lepoa ja ylenpalttista höpötystä samaan ja eri aikaan. Tupamme oli portugalilaiseen tapaan kylmä ja netitön, mutta kun kujetti lämpöpatteria perässä, niin ei tullut hypotermiaa ja interneeettihän ei ole edes perustarve.

Kisoja oli neljä. Ihan käsittämätöntä, että jaksoin juosta ne kaikki ja voitin niistä kolme, kun vielä kolme niistä oli oikeasti pitkiä matkoja (1h10 ja risat), eikä mitään mukapitkiä. Naisten eliitissä viivalla oli balttiarallaa 120 osanottajaa, joiden joukkossa paljon myös maajoukkuetykkejä. Viherikköisen maastotaiston jäljet näkyykin taas tuliaisina. Ihan niin kuin olis ollut kissatappelussa…noh, näkisittepä Haajasen 😉

Tavoite oli siis alunperin satsata apinan raivo kolmanteen eli maailman ranking kisaan (WRE), mutta kun ekaan osakisaan laitoin numerolapun rintaan, niin eihän siitä hölläilystä enää mitään tullut. Kilpailija heräsi ja onneksi niin, koska hyvinhän siinä kävi. Voitto tuli, pummeja ei paljon mitään.

Keskarilla siis jätin kaasun kotiin suunnistuskenkien kanssa ja keskityin pitämään sykettä melko alhaalla. Tylsäääää, mutta viksua. Väliajat on täällä ja kartta alla piirrettynä. Dataa löydät mun Garminista täältä.

WRE:ssä keskityin suunnistamaan viheriköissä sujuvasti ja pitämään vauhtia hiipivästä väsystä huolimatta loppuuna asti. Onnistuin taas, voitin ja hymyilin. Viimesessä kisassa eli takaa-ajossa piti kyllä tehä kovasti jo töitä, että jaksoi lukea karttaa ja puskea viidakossa. Lopussa tulikin taisteltua pari ylimääräistäkin minuuttia viherikköjä vastaan ja voin kertoa, että jollei sopivaa koloa löytynyt, niin viidakkoveitsi olisi ollut ihan kätevä lisävaruste. (GPS) ja väliajat WRE:stä ja alla vikan päivän kartta. Sykedatat tässä (ei enää saanu oikein sydäntä pomppimaan, kun lihastasolla oli niin väsy..) ja väliajat vielä tässä.

Kurkittiin vika päivä vähän Sofian kanssa Lissabonia ja eilen matkailtiin tunnin pitkäksi venyneellä lennolla kotiin. Olin ihan puhki, väsy ja rättinä. Tänään kävin vähän jo hölkällä, mutta kehittävät urheilut saa varmasti jäädä tältä viikolta. Homma on silti hyvissä kantimissa. Akillejänteistä ei tarvitse enää edes juuri puhua ja normiharjoittelu voi siis vihdoin alkaa ilman jatkuvia varmisteluja. Pitkiä kisojakin tuli jo viime vuotisen nollan sijaan kolme. Onneksi näin lepopäivien elpymisiin on telkkarissa jännää taas tarjolla. Nytkin kattelen sivusilmällä MM-hiihtoja sohvalla. Hyvä Suomi, ennakkoluulottomasti vaan, mitään ei ole voitettu, eikä menetetty kuin vasta maaliviivan jälkeen:D