;( & :)

Joskus täytyy hetki itkeä, välillä saa nauraa itsensä kylläiseksi. Urheilu on parhaimmillaan upeaa, surkeimmillaan se iskee kuin puukko. Ilman tätä tunteiden sekamelskaa, se ei kuitenkaan olisi juuri sitä, mitä sen pitääkin. Tämä kausi oli veristä taistelua ja vaikka suunnistusnälkää eikä urheilunälkää olekaan tyydytetty, nyt on otettava se aika jaloille, mitä ne vaatii. Suuri tahto on kuitenkin vielä juosta jonain päivänä ilman tikarin iskuja akillesjänteissä. 

Kiitos tuestanne tänäkin vuonna. Olisi hienompaa tarjota muutakin kuin pettymyksiä, mutta nyt siihen en pystynyt. Aika näyttää, voinko vielä joskus loistaa.

Suunnistussydämellä, 

Minna