Nyt se sitten iski. Kesän eka ja vika flunssa. Meikäläisen on näköjään ihan turha edes yrittää ilmottautua mualiman kuppeihin, kun ei niihin tänä vuonna ainakaan näköjään osallistumaan pysty. Viimeksi olin nimittäin lenssussa just Uuden-Seelannin tsempalot tammikussa. Nyt jää siis Nortit vetämättä. En nimittäin uskaltaudu vielä huomenna strattilinjalle, vaikka olo onkin jo paranemaan päin. Nyt ei vaan saa antaa räkäklimppien venyä viikkojen mittaisiksi, koska MM-kisoihin on enää reilu kuukausi.
Mutta itse asiassa, nyt on jo koko ajan parempi olokin, kun sain päätöksen osallistumisen suhteen tehtyä. Otan vaan käyttöön todellisen alkuperäissuunnitelman ja reenaan vielä muutaman viikon kunnolla, kun muut syö MM-eväitään tourilla. Myönnettäköön ja sallittakoon tässä kohtaa pienet itsesuggestiot;) Aika varmasti viikonloppuna pääsen nimittäin jo reenaamisen makuunkin. Ainakin pitkää lenkkiä vetelen vaikkapa tällä uudella Nishikilläni. Ja tourin matkustelujen ja stressien sijaan, otan reenien välillä aurinkoa ja salaattia suoraan omasta taivaasta ja maasta.
Ai niin, juoksen kyllä Suomen osakilpailuissa Turussa kansallisessa ryhmässä sprintin juuri ennen tourin kävijöitä, joten jonkunlaista näkökulmaa ja vertailuaikaa on sieltä tulossa. Ja voipi olla, että käyn vikan osakilpailun eli puolipitkänkin matkan jossain vaiheessa kellottamassa kauniisti. Että pääseehän tässä vähän arvokisan makuun, vaikka suurin nälkä jätetäänkin vielä sinne Vuokattiin.
Hyvillä mielin joka tapauksessa,
Minna