Olin vihdoin eilen starttilinjalla ja aukomassa keuhkoja kunnolla melkein parin kuukauden tauon jälkeen. Maailmankuppia käytiin tosi hienoissa niittymaastoissa Napierin lähistöllä ja keli oli kesäisen kuuma, balttiarallaa 35 astetta sano mittarimadot.
Olin itse asiassa tosi epävarmalla mielellä starttikuopissa, koska vaikka olin jo piiiiiiiiitkän kurkkukipuilun jälkeen heitellytkin pari reeniä ihan hyvävointisena, ei muutamien viikkojen sairastelut oo ihan sitä valmistautumista, mitä urheilija toivoo isoihin kisoihin ja muutaman kuukauden tosi kovien reenien puutteesta puhumattakaan. Prologi meni kuitenkin hyvin ja parista pikkukoukusta huolimatta olin toinen 8 sekkaa Alexanderssonin Tovea perässä.
Takaa-ajoon voittajalle heitettiin 30sekkaa bonussekunteja, joten yhtämatkaa ei päästy niityille metsästämään rasteja. Muilla taas oli muhun vielä pidempi matka. Mutta vaikka isoja mutkia en tehnytkään, Tove meni menojaan ja takaa-ajajat sai mun selän näkyviin. Takaa-ajokisassa olis kyllä ihan kiva, jos olis hajonnat, että kaikilla oli suunnistushommia…
Noh, edessä piti joka tapauksessa suunnistaa tai olis pitänyt, koska tokavikalle vedin sitten pikkumutkan vielä ja sinetöin sijani ulos hopeelta. Noh, eipä se kyllä haitannut rehellisesti sanottuna ihan hirveästi, koska kiva oli päästä ylipäätään kisaamaan. Nyt pitää vaan taas tarkkailla kehoa sen suhteen, uskaltaako vieläkään alkaa oikeasti reenaamaan. Siispä melkein tyytyväinen oon siksi, että meni noinkin hyvin, mutta kyllä harmittaa ihan armottomasti olla täällä maailman toisella laidalla ja jättää suurin osa kivoista ja kehittävistä reeneistä väliin. Huomenna olis rinttikisoja lähialueilla, mutta pitää nyt katella pysyykö mopo vielä tallissa ruostumassa. Hemmetin huono rotisko, kun yskii koko ajan.
Pari viikkoa olis vielä aikaa alotella kunnon reenejä ja nautiskella mm. Rotoruan kansallispuistosta, joten mun tavote just nyt on päästä niissä sitten menemään jo kunnon sykkeellä. Niin, huomenna olis kai urheilugaalakin. Se jää siis väliin kun ei toi mun hornettikaan taida olla lentokunnossa, eikä junalla oikein ehdi;)
Minna