Keskimatkan finaaliin on nyt viikko aikaa. Toki pitkän ja keskarin karsinnat rullataan sitä ennen ja H-hetkeä ennen ehditään vielä pitää kisalehdistötilaisuudet keskiviikkona ja lennellä Geneveen. Parit kivat lenkit, hyvät hieronnat, makosat unet, uudet potut ja jädet ehtii vetää myös, mutta sitten pitää olla koivet terävänä ja polla vieläkin leikkaavampana. Valmistautuminen on mennyt ihan ok. Mitään fyysistä ongelmaa ei onneks ole ollut, mutta tietysti tuo elo jotakin mutkaa ja kuoppaa aina matkaan tuo. Olo on sellanen, että voin lähteä kisoihin tekemään sitä parasta, mitä koneesta irti saa. Se tuleeko sieltä sitä kultaa, mitä mieli halajaa, on kiinni eniten omasta päivästä ja päästä, mutta riippuu se vähän muistakin tytöistä. Kulta ei olis niin arvokasta, jos sitä sais helpolla. Joka tapauksessa tiedän jo nyt, että on hienot kisat tulossa. Paljon on tuttuja tulossa kannustamaan ja se tekee hommasta vielä mukavampaa. Niin ehkä sitä pitääkin muistaa kertoa kannustusväelle, että itekin kyllä elän teidän tähtihetkissä mukana ja niissä pettymyksissä myös, vaikka se ei ihan samalta ehkä kuulostakaan kuin se huuto, mitä ite saan loppusuoralla
Kisaherkistelyjen lomasta ja vähän vielä suunnistukselliselta lomalta,
Minna