Leimausta

Kyllä se oli hyvä päätös lähteä kohta kohti Vuokattia ja Leimausleiriä. On nimittäin sen verran surkea toi mun leimaustekniikkaa ja erityisesti sprinttisuunnistustaito, että kiva päästä kattomaan, miten pärjää 1800 lapsen seassa. Luultavasti turpaan tulee leimausradoilla ja sprinteissä sielläkin. Eilisen SM-sprintti taas ainakin todisti sen, että hidasälysten kannattaa vaan vedellä siellä metsissä ja pusikoissa, kun ei sprintissä pysy polla mukana. 

Ja ehkä hieman karvasteli, kun olin Hervannassa samaan aikaan nolaamassa itteni, kun Pasi latoi pitkin tuntureita aurinkoisella Ylläksellä.Noh, sinne sitten Vuokatista nautiskelemaan. Sen verran muuten vahvistu oma käsitys tän vuoden MM-kisaohjelmasta, että ehkä en edes kuvittele juoksevani tota kaupunkisuunnistelua, kun en kerran harjottele sitä, enkä myöskään osaa. Niinhän se on, että harjottelu tekee mestarin, eikä pelkästään lahjattomat harjottele, vaan mämmämmissä tulis jo sitten sillä leimaustekniikallakin sprinttispesialisteille isot tappiot:)! Niin ja tän vuoden MM-ohjelmakin on sen verran outo, että sprintin kun vetää, niin keskarin finaali olis sitten 5. kisa neljään päivään. Ei välttämättä ihan paras kuvio.

Niin selitetään nyt vähän sitä rintin megapummia. Olin kattellut, että seiskalta vaan tunnelin ali tien toiselle puolelle. Noh, rastilla sitten huomasin, että tunnelin päässä onkin portti ja kartaltakin näytti yhtäkkiä siltä, että sinne olis laitettu ylimääränen uus este. Tosiasiassahan siellä oli vaan joku rakennusteline tai vastaava hökötys, jota ei kartassa näy, mutta jonka läpi olis saanut juosta. Noh, meikäläinen hilpas sitten rappuset ylös ja isolle tielle, kun siellä näytti olevana kielettyalue katkastu, mutta ei, siellä olikin aidat ja nauhat, että ei saa ylittää. Noh, sitten mä ajattelin, että aijaa, tää olikin kunnon reitinvalinta. Pitää tehdä silmukka oikeelta tai vasemmalta. Sieltä oikeelta sitten kurvailin…Sprintissä päätökset tehään nopeesti, mutta joskus vois vilkasta kahteenkin kertaan. Mun taso nyt vaan oli eilen siellä 15 hujakoilla. Onneks mahiksia olis aika paljon parempaankin.

Niin kukaan muu ammattisuunnistaja ei vaan tosiaankaan tee mitään niin tyhmää, mitä mä aina välillä. Kuka muka olis eksynyt pitkällä matkalla MM-kisoissa ulos kartalta (Tsekki), kekseyttänyt MM-pitkän, kun ykköstä ei vaan löytynyt (Ranska) jne… veikkaan, että näitä saavutuksia on vaikee peitota. Ja toi viime vuotinen on ehdolla jopa kategoriassa kaikkien aikojen huonoin MM-suoritus ikinä, sanoo viisaat itämaiset tietäjät. Sählä mikä sählä ja muuksi en muutu:) Mutta tuleepahan ainakin reenihaluja ja tekemisen meinikiä, kun ottaahan se päähän ihan aina, jos aivosolut liikkuu yhtä kovaa kuin ameeballa. 

Mutta se siitä itseni ruoskinnasta. Elämä on kuitenkin kivvaa!!! Nyt on vähän sateista ilmaa Vuokatissa, mutta kiva päästä haistelemaan ens vuodenkin MM-kisa-areenoita, vaikka visusti pitäydyn kyllä turvallisilla poluilla, kaukana kielletyistä alueista. Mäkivetoja ajattelin vedellä jossain huomenna, vaikkei tuohon vaaralle saakaan kivuta. Ja sitten joku suunnistussetti siihen illalliseksi. Leimausleiri alkaa virallisesti myös huomenna, joten siellä touhuilen sitten reenin, levon ja syömisen seassa. Hienoa nähdä niin paljon innokkaita tulevaisuuden huippuja!

 

Scroll to Top