Netti toimii vihdoin hotellissamme, joten voin kuulumisiakin kirjotella…
Valmistelut meni mukavasti lötkötellessä Mont Blancin maisemissa. Lauantaina päästiin vihdoin irti, kun alotettiin urakointi pitkän matkan karsinnalla. Paalupaikkaa tuuppasi väkisellä, vaikka alussa tulikin pikkusen hölmöiltyä, niin muuten homma oli kontrollissa varsinkin niittyrupeamien jälkeisillä vaativilla rinneväleillä. Kontrollissa se on itse asiassa ollu sopivasti itseluottamusta herätellen nyt joka reenissäkin. Sitä vissiin ehti sisäistää edellisen leirin oppeja tuossa väliajalla. Hyva näin.
Sunnuntaina oli sitten keskarin karsinta, mikä meni sekin tuubiin. Ja taas pukkas ykkössijaa ja edellisen päivän karsinta tuntu avaneen paikkojakin. Tosin näitä karsintojahan nyt vedellään vähän puolivaloilla, siis fyysisesti. Taidollisesti pitää aina skarpata, koska muuten voi käydä Ikoset ja tipahtaa kokonaan vinaalista. Surkia homma tuo, eikä siinä paljon mikkilaastait auta:(
Nyt pari päivää on löhöilty ja tänään jännätty sprinttiä. Huomenna isketään hyvällä mielin finaaleja. Oikeastaan on henkisesti helpompi vedellä nyt, kun kaikki on mennyt päin p:tä. Ei ole omat paineet niin kauheat sen menestyksen suhteen, vaan tekee vaan sen demarisuorituksen ja katsoo, mihin se riittää. Ehkä siellä finaaleissa kuitenkin adrenaliinit vähän enemmän jyllää ja tekee mieli jousta kovaakin niillä helpommilla pätkillä, mutta yritetään nyt kovasti nauttia kisoista ja siitä itsensä haastamisesta! Pukkaa muuten hullua hellettä myös huomiselle, joten latu voi olla hyvinkin armoton…