Kuukaudessa en ole ehtinyt tekemään samoja asoita, joita yleensä on aikaa tehdä koko vuosi tai ainakin koko kesä. Kuukaudessa mielialat on vaihdellu suuresta ilosta, pieniin pettymyksiin. Kuukausi sitten olin onnellinen, kun sain juosta, nyt olen pettynyt, kun en ehdikään kiihdyttää täyteen vauhtiin. Kuukaudessa olen kuitenkin päässyt siihen vireeseen, että kehtaan lähteä juoksemaan keskimatkan lisäksi myös pitkää matkaa ja luultavasti myös viestiä.
Parin viikon päästä haluan olla onnellinen siitä, että saan juosta MM-kisat ja saan yrittää parhaani. Parin viikon päästä en aio jossitella tai miettiä menneitä, vaan ottaa sen, mitä otettavissa on. Parin viikon päästä mitalit ratkotaan suoritusten puhtaudella eikä kuntotekijöiden viimesilauksilla. Parin viikon päästä jalkani takovat tahtia ja pääni on täynnä tahtoa. Tahdon tahtoa suunnistaa.