Hienot heipat Lapista!
Viimesen viikon aikana otin huikean juoksuaskeleen eteenpäin kunnon suhteen. Vihdoinkin jaksoin juosta jo metänkin puolella ihan oikeasti. Kun viikko sitten Vihantiin päin ajettaessa käytiin Nivalassa iltarasteilla, niin hävisin vielä kuuden kilsan radalla melkein puoli tuntia Pasille, mutta nyt tuo aikaero olis varmaan jo ainakin kymmenen minuuttia kaposempi. Teinkin Pasin kotipuolessa mukavaa perusreeniä jo aika paljon ja homma sen kun kiiihtyy täällä Ylläksen varjossa.
Oon tehnyt jopa kovaa suunnistusta, koska tunturien kupeessa sen voi aika helposti tehdä alamäkeen. Saa taidollisesti kisavauhtista suoritustasoa, mutta sydän ja keuhkot pysyy vielä sisällä. Ja vaikka eilinenkin Ounastuntureilla juoksentelu oli aika pitkää ja rankkaa, niin tuntuu, ettei takapakkia tule, vaikka väsyä tuliskin ja tuntemuksia keuhkossa.
Täällä vietetään vielä tovi huikeiden maisemien ja hyvien kelien keskellä innosta puhkuen. Ens viikolla on kontrollikuvat keuhkosta ja näen, onko mitään asiaa starttiviivalle Lohjan huippuliigassa kokeilemaan kisavauhtista juoksua yli kaheksan viikon tauon jälkeen. Sieltä suunnataankin sitten sukkelasti jo kohti Ranskaa reenaamaan ja katsastamaan MM-kisoja varten. Ja vaikka kisoihin asti en kuntoutusikaan, niin on sitä taas ihan eri virne naamalla, kun saa juosta, eikä ihan pelkästään lyllertää tai kävellä tai maata sängyn pohjalla.
Parasta tässä taudissa on siis taas se, että kun on oltu kuopassa syvällä asti, niin nousu kohti huippua tuntuu ihan mielettömän mahtavalta. Mitään muuta hyvää ei taida ollakaan. Nyt lähden lettujen paistoon. Ostettiin ruskiaa juustoa ja mantsikkahilloa päälle. Suosittelen kaikille tota norjalaiselta maistuvaa settiä.
Ja pari karttaa vielä kamerakännyllä napatuna…
