Lähdettiin tiistaina tänne Anttolanhoviin taas treenailemaan ja valmistautumaan niihin erikoispitkiin SM-kisoihin. Mulla onkin ollut tosi hiostavaa reeniä, kun edelleenkin kuumeen takia joka aamu herää sänky ihan hikisenä. Eilen sain onneks antibioottikuurin, että jospa se alkais nyt puremaan. Kuus päivää kunnon kuumetta on varmaan mun henkilökohtanen ennätys.

Tää on siis ollut kunnon lepolomaa, kun käyn vaan syömässä ja löhöän. Pasi lähtee huomenna kohti Joensuuta ja mahtavia SM-tantereita, mutta meikäläinen ottaa kyllä nyt maitojunan kotio, jotta ens viikolla, kun lennetään Ranskaan MM-leirille, pystyy edes reenaamaan jotakin.

Ikinä en oo ollu näin paljon kipeä kuin tänä vuonna, joten voin sanoa, että koko tuo hässäkkä koulun, urheilun ja kaiken sen julkisuussysteemin, mitä oon yrittänyt pallotella tammikuun jälkeen, on kyllä varmasti ollut hyvinkin otollista aikaa basilleille käydä kylässä. Noh, tästä kun pääsen eroon, niin on onneks selvää, että tästä lähtien kalenterissa ei mene aikaa koulule eikä haastatteluille ja erityisesti treenaan fiksummin(en enemmän) kuin koskaan. Sen verran sisuunnuttaa, kun menee johdonmukasesti päin pyllyä.