Yksi päivä on jäljellä armonaikaa. Aamulla kun heräsin yskänkohtausten seasta, ei ollut kuumetta. 10 päivää sitä on ollut vaihtelevasti. Luulin tai lähinnä toivoin jo olevani terve, kunnes kevyen lenkin tehtyäni sunnuntaina kellotin eilen taas 38,5 ja yskin niin maan Prkleesti. Alkaa olla aika epätoivoista. Eikä ole hirveän mieltä ylentävää, että suurin toiveeni olisi edes päästä sinne to-aamuna alkavalle Ranskan MM-leirille KÄVELEMÄÄN. Tuskin nimittäin jaksan hirveästi juoksuaskelia leirillä ottaa, mutta kun nyt edes näkis sen maaston ja kokis ne kivikot. Nyt sitten kyttään kuumemittaria, käyn kohta uudestaan lääkärissä ja toivon, että vedetään samalla ne mykohirviöplasmatestitkin siinä sitten, että ei tarvi puolen vuoden päästä miettiä, mikä vieläkin vaivaa. Kun tästä selviän, niin ei ole enää aikaa ottaa yhtään sheibea niskaan. Kaks kuukautta aikaa tulla kuntoon.

KÖHköhKÖHMä tapan sen pöpön.

minna