Omaa napaa kaivamassa

Mietin tossa vappuaattona pitkällä lenkillä ennen siirtymistä Pohjantähden telakalla lepäävien tyttöjen kanssa kotikatsomoon seuraamaan viestejä, että onhan se vähän tylsää, että me ei enää lähdetä Ruottin puolelle viestikisoihin. Omilla seurakamuilla kun on suurimmaksi osaksi muutakin elämää kuin tää suunnistus nykyään, niin ei sitten viitti tollasia reissuja enää tehdä. Mullahan ei paljon muuta ole;)

Toisaalta kun ei tartte miettiä kuin omaa napaa pidemmälle, niin saa reenata ihan rauhassa vaikka kuinka lujaa. Ja niin mä sitten olen tehnytkin. Silja-Rastien jälkeen oli oikee loistoviikko, kun tuli tuupattua niin mettän kuin teidenkin varrella tosi paljon niin kovaa, hiljaa kuin nopeetakin. Ja melkein joka kerta kulki. (viimeks kulkikin joskus helmikuussa;)Tällä viikolla meno on ollu aika samanmoista, mutta huomenna pitää kyllä levätä jo, että jaksaa ensin kirittää Proxionin kevätpäivillä kuupperin perjantaina ja viikonloppuna sitten Uudenmaan rastipäivät, joihin päätin yhtäkkiä jälki-ilmottautua. Totesin nimittäin, että tahdon tosiaankin kisoihinkin pikkuhiljaa. Ei se pelkkä reenaaminenkaan tyydytä. Ja sitten ajattelin vietellä aikaa Etelä-Suomessa muutenkin ja käydä tekemässä laadukkaita taitoreenejä vähän siellä sun täällä. Vesi jo herahtaa kielelle, kun mietin mihin sitä purjehtis:)

Scroll to Top