Viikon aikana on tullut testattua kuntoa aika moneen otteeseen. KIHU:n uudessa huippu-urheiluprojektissa pääsin kokeilemaan vähän maksimaalista anaerobista kapasiteettiani. Kiihtyvästi vedetyissä 150m sprinteissä viimeinen ”täysiä” vedetty tuli nylkytettyä 21,5 sekuntiin. Tulokset siis kertoi, että tämä aloitettu sprinttiharjottelu on just sitä, mitä mun kroppa tarttee. Pompputestienkin tukokset vaan parani vetojen jälkeen. Hemoglobiinikin käytiin mittaamassa aamutuimaan ja uusi enkka tuli. 143 on mulle ihan loistava lukema 🙂

Keskiviikkona testattiin sitten Vierumäellä vähän tonnin vedoilla kuntoa. 6x1000m ja lähdöt aina joka 5min kohdalla välein oli sapluuna. 3.28-3.02 tuli vedettyä kiihtyvästi ja ehkä ekaa kertaa elämässä alle 3.15 vauhtikin tuntui vielä helpolta.

Torstaina ja lauantaina vedeltiinkin sitten maastotestiä urkkaopiston supikoissa ja niissäkin oli vauhti kohillaan, joten mikäs tässä treenatessa, kun lähes kaikki sujuu. Noista keikoista saattaa tulla pieniä vilauksia telkussa lähiaikoina.

Heikointa esitystä tulikin sitten sensomotorisissa testeissä. Aika paljon oli lihasosastolla parannettavaa niin venyvyyden kuin toimivuudenkin suhteen. Noh, sekin kai on positiivista, koska niitä on kohtuu helppoa ruveta parantamaan, kun ottaa homman asiakseen.

Lähiaikoina olis ehkä tarkotus ehtiä myös mattotestiin tämän KIHU:n projektin puitteissa. Ja kalloakin pääsen kutistamaan tai palloa laajentamaan piakkoin, riippuu varmaan siitä, mitä urkkapsykologi sanoo 🙂 Kyllä sitä joskus on elämä aika heleppoa tuon urheilun osalta ainakin.