Ahkeraliisa

Ahkeraliisa tässä terve. Mä oon käynyt lenkillä enemmän kuin pitkään aikaan, ja se on ollut kivaa! Tavoitteet pitävät ahkerana ja vaikka välillä on väsyttänyt, niin selkeästi kuntokin on tästä ponnistelusta noussut. Lenkillä on vähän helpompaa, hiihtäessä alkaa tasurikin olla olemassa oleva vaihtoehto ja mikä parasta, mä oon vihdoin tehnyt voimaharjoittelua. Välillä olen kyllä kauhistellut, miten huonossa jamassa mun pakarat ja takareidet oikeasti on. Perusliikkeetkin tekee tiukkaa suorittaa oikein. Kyljetkin on surkeat. Vatsalihakset muistaa sentään vielä jotain. Ei ne lihakset pelkällä juoksulla ole pysyneet voimissaan, vaan toimeen on tartuttava.

VOIMALLA SEITSEMÄN NAISEN:

Juoksijalle on tärkeetä, että lantio on vahva ja varsinkin metsässä siinä pitäisi olla voimaa pitää asentoa ylhäällä varvikossakin. Sopivia kylkien, pakaran ja lantion vahvistusliikkeitä on ihan oman kehon painoilla tehtävät setit. Monien ”somejuoksijoiden” tileillä on vielä paljon kattavampiakin settejä muillekin lihasryhmille. Tässä alla mun pari vinkkiä, joita itse aion yrittää pitää viikottain mukana. Jos en pidä, takareiden sakkaa ja peppu vaan laahaa varvikkoa. Pohkeetkin pitäis kyllä hoitaa kuntoon, ettei niihin iske mummopohkeita eli repeämiä niinku meillä keski-ikäisillä tuppaa tulemaan.

ALKUVUODEN TREENIT:

Tässä alla on mun alkuvuoden treenikalenteri. Kaikki on tehty ilman sen kummempia suunnitelmia, fiilispohjalta. Välillä voi olla joku väärä laji merkittynä, kun pistän monesti vaan kellon päälle, enkä jaksa valkkailla lajia. Yritin kyllä modata kuntoon niitä näin jälkikäteen. Pinkit on kovia treenejä. Matolla en muuta osaakaan tehdä, kun se on niin tylsää puuhaa, mutta näillä keleillä matto on aika kiva. Lyhyet lenkit on yleensä päiväkotihakuja, viime viikon tiistaina juoksin ensin töistä kotiin ja hain vielä kärryllä lapset ja oli hirveä lumikeli, ei siis mitään nautintoa. Viime perjantaina kävin pitkästä aikaa seuran jumpassa. Oli tosi kivaa ja Ukkokin oli mukana ja lupasi tulla juoksemaan ja säbään seuraavankin kerran. Jumppa oli kuuulemma tosi tylsää. Äitinsä poika siis.

VETOJA:

Ansku, Vipe ja meitsi kovin tyytyväisinä itseemme <3

Tänään kävin mun seuraystävien Anskun ja Vipen kanssa eka kertaa viiteen vuoteen ratatreenissä. Vipe otti pikkuvetoja ja koutsasi niinkuin koutsaa aina kesän Viestiliigoissakin meitä naisia. (Kiitos Vipe, oot kultaa!). Anskulla taas esikoisen syntymästä on vasta 5kk, joten otettiin iisi alku ja normaalia pidemmät palautukset (2min). Mulle kertyikin sitten vahingossa 7x1000m treeni. Ties koska olen sellaisen viimeksi tehnyt, joskus 2000-luvun alussa ehkä. Tonnit meni seuraavilla km-vauhdeilla 5, 4:45, 4:30, 4:15, 4:00, 3:45 ja 3:20 ja viimeisessä olin jo ihan hapoilla. Oli kivaa ja kamalaa ja vähän höpsöäkin, mutta otetaan joskus uudestaan:) Rannesykemittaus ei alussa aina pelitä, joten käyrä saattaa näyttää vähän hassulta. Ja tahdit ei hallissa ainakaan näytä oikeaa, uskon enemmän valojänistä.

Että näin täällä on vuoden vaihde alkanut. Liikunnallisesti ja terveenä. Ei sen parempaa voi toivoa. Sitä samaa myös sinulle, joka tänne asti jaksat lukea!

Scroll to Top