Vuosi 2022 lähenee loppuaan ja pieni paketointi on aina paikallaan ihan itseäkin varten. Tässä on asioita, joista olen kiitollinen, kiinnostunut ja joiden toivon toimivan johtotähtinä mun elämässä myös ensi vuonna:
Perhe on paras: Osaan olla joka päivä kiitollinen meidän ihanasta kvartetista. Perhe-elämä on tietenkin tiivistä, mutta sen ansiosta elämä on rakasta, rikasta ja tunteiden täyttämää joka hetki. Elämän parhautta.
Työminä: Kuluneena vuonna tuli tehtyä yksi, opettavainen harharetki, mutta syksyllä löysin myös avaimia uusiin juttuihin yritykseni suhteen. Näiden uusien avainten parissa aloitan heti tammikuussa. Voin myös olla kiitollinen, että mulla on aina mahis tehdä opehommia nyt, kun vihdoin niihinkin hommiin pääsin käsiksi. Elämän tärkeysjärjestys on selvillä, mutta työasiatkin lipuvat elli etanana eteenpäin. Ihan jees.
Liikunta ja harrasteurheilu: Viestisuunnistuskisat pysynee mun kalenterissa edelleen. Meillä on kiva porukka ja laji haastaa aina, joten mikä ettei vaikka sitten kakkosjoukkueessa. Ekan polkujuoksukisan jälkeen jäin nälkäiseksi, joten ensi vuonna juoksen ainakin parit kisat. Lisäksi hiihdän talvella Finlandian, joten nyt löytyy jo monta hyvää syytä lähteä lenkille, vaikka laiskottaisi.
Ihmiset: Lasten harrastukset ja touhuamien heidän kanssaan vie lähes kaiken vapaa-ajan, kuten pitääkin. Sukulaisia ja ystäviä näen harvakseltaan. Arki nyt vaan on sellaista vähän jokaisella. Välillä teen lenkkitreffejä ja muutaman kerran vuodessa otan irtioton jonkun ystävän kanssa. Näille tärkeille hetkille pitää edelleen löytyä tilaa, ettei yhteys katoa. Tänä vuonna pääsin 40-vuotisjuhlissani edes hetkellisesti kohtaamaan myös niitä ihmisiä, joita arjessani harvoin kohtaan, kiitos Simon ja muiden.
Muut jutut: Valokuvaushommia harjoittelen aina välillä. Piirtäminen on valitettavasti jäänyt tauolle, kun kurssin jätin töiden takia viime keväänä kesken. Jotenkin en vain arjessa löydä sille aikaa itsekseni, mikä on sääli. Mutta maalauskurssille osallistun alkuvuodesta. Oi, oi, miten odotankaan sitä!
Ja vielä lopuksi. Jotta minä ja jokainen meistä voi itselleen tärkeistä asioista pitää kiinni, toivon ihmisten välistä rauhaa ja ymmärrystä. Se on isoin toive seuraavalle vuodelle. Keskustelua, ymmärrystä ja toisen asemaan asettumista jokaiselle ihmiselle ja jokaisen valtion välille. Rauha vaatii välillä nöyrtymistä, oman ylpeyden syömistä ja oman ymmärryksen haastamista. Toivottavasti ihmiset ovat tarpeeksi vahvoja tekemään niin jokapäiväisessä elämässä kuin päätäntävallassakin. Meistä jokainen voi olla parempi versio itsestään joka päivä ja joka vuosi, vaikkei muutos helppoa olekaan.
Oikein hienoa, luottavaista, rauhaisaa ja opettavaista vuotta 2023!
Sydämellä,
Minna