Latuverkosto oli tässä vaiheessa laajimmillaan ja tuli poikettua ihan uusillekin reiteille. Pertsalla vetelin pari ekaa päivää rapiat 50 ja 60 kilsaa, mitkä ei näillä feikkiojentajilla ihan helpolta tuntuneet.
Kolmantena päivänä liuútin vapaalla melkein kaikki parhaat palat keräten. Lempparini Kukaksen valloitin ekana, sitten Pyhäkeron ja lopulta suuntasin Aakenuksen ympäri, Haavepalon päällä kävin myöskin huokailemassa. Kilsoja tulikin sitten jo 70 ja voin kertoa, että illan kävely Pikkulaelle tais olla sitten sekä urheilijalle että emeritus-urheilijalle vähän liikaa.
Onneksi fiksut suunnitelmat pitivät sisällään retkeilyhiihdon Pallakselle. Akilles vaan rupes sitten vähän nurisemaan jostain syystä, eikä suksien pohjiin kerääntyvät korot hirveästi auttaneet sitä hommaa. Mutta iiiiihan mahtava oli keli, maisemat ja vauhti oli kuin lepoa kerrassaan. Eli sopivasti palauttava päivä tuli neljänneksi päiväksi, jonka kruunasi tietysti Jäba Karjaleissonin keikka illalla. Tokavikan päivän luisteluhiihdot meni sitten aika imukelissä vääntäen, joten illalla päätettiin keskittyä pelkkään alamäkeen.
Nyt hiihtokilsat on kerätty ja heräsin aamulla omasta pedistä ulkoa kantautuvaan linnunlauluun. Kohta suuntaan Lahden Suunnistajien joukkoon kertoilemaan vähän treenaamisesta. Muuten taidan pitää ihan ansaitun lepopäivän. Ens viikolla sitten erinäistä menoa ja tietysti errrrittäin paljon jalkahoitajilla käyntiä. Muuten tulevaisuus on jokseenkin avoin ja kalenteri kysymysmerkkejä täynnä….päivä kerrallaan.
Hymyillen,
Minna