Tänään tuli ässämkultaa. Viime viikolla tuli suunnilleen seittemän kakkua ja yksi hyvä spossidiili (Harmonia.) Sellasta se on, urheilijaelämä. Tasapainottelua kakkukekkereiden, treenien ja oikean elämän välillä. Ens viikolla on taas kakkuja mitalikahvienmerkeissä ennen NORTTIA. Hyvässä kunnossa ollaan, kun vaan kupoli jaksais innostua vikoista muailmankupeista. Treenannu olen, mutta vähän väsy kuitenkin. On aika vaikeeta löytää hunajan makua nyt, kun h-hetket on koettu. Silti kiinnostaa ja innostaa haastaa ittensä yrittämään muulloinkin kuin silloin, kun neidille sopii. Mä oon aina vähän ollut sellanen hetkessä eläjä. Hyvässä ja pahassa. Välillä oon ihan kuumana ja sitten, kun jotain saan niin en jaksa enää samalla lailla innostua. Mutta nyt on hyvä paikka opetella. Elämä ei oo aina pelkkää mestaruutta ja makeeta, vaan se on sitä kulkemista rastilta toiselle syystä tai toisesta. Elämää.