No niin hyvä huugibuugi 🙂 Uusi vuosi on pistetty pyörimään ja joulusuklaat sulamaan. Viimeset viikot joulunaluslenssun jälkeen on tullut reenailtua tasaisen tappavaa määrää ennen ja jälkeen uuden ajanlaskun. Ihan tällä huippu-urheilutasollakin tulee kalenterin kääntyessä puhtaille sivuille tehtyä myös kaikenlaisia lupauksia ja toimia, jotka toivottavasti kantaa pidempään kuin peruskuntoilijalla yleensä. Mitenkään kuntoilijoiden perustammikuubuumia aliarvioimatta;) Perinteinen karkkilakko piti tietysti aloittaa talvipyhien porsastelujen jälkeen. Se nyt on vähintä, mitä voi keksiä vuoden aluksi. Ja muussakin elämässä tuli tehtyä pari lupausta, jotka ehkä pitkässä juoksussa kantaa enemmän hedelmää kuin urheilulupaukset. Ei mitään mystiikkaa, vaan perushyviä asioita ihmisenä. Ugh!
Hiihdon, lumipöperössä sutimisen ja muun reenin seassa kävin taas eilen Tapanilassa testijuoksussa ja juoksin hitaammin kuin viimeksi. Perkskules, mikä lahna . Lihasväsyä pukkaa ja yksin oli sitten paljon haastavampaa sutia eteenpäin, viimeksihän mulla oli oivaa kiriapua koko ajan edessä. Tänään sitten onkin tarkotus urheilla enemmän penkillä kuin ulkona, lepopäiväillä kevyesti sauvakävellen.
Viikonloppuna ja ensi viikolla on sitten luvassa kaikkea upeeta ja mahtavaa. Kotona on nimittäin riittänyt sutinaa ensi viikonlopun Barona-areenan keikkojen takia jo loppukesästä saakka. Mahtavaa mennä fiilistelemään Apiksen poikain kovan työn herkkuhedelmiä. Ens viikolla on myös urkkagaala. Hain eilen Voglialta mekon, joten sekin homma on kunnossa. Suuren juhlasutinan jälkeen on sitten tarkotus hipsiä maistelemaan myös etelän hetelmiä johonkin lämpimään. Heitin myös jänishousut pois ja varasin reissun Portugaliin helmikuulle, oikein suunnistuskilpailuihin. Ja maaliskuukin taitaa mennä lähinnä Espanjassa. Välillä käyn toki aina kotimaassa hiihtämässä armollisempia reenejä.
Pöhinä on siis päällä ja se kantakoon pitkään. Siskon poika tiesi jo kesällä, millä meinigillä kannattaa vetää… Siitä siis mallia kaikille!
Hiihtokisaseurantaterveisin,
Minna