Pistin tänään itseni ekaa kertaa pitkään aikaan kunnolla koville, niin keuhkojen, lihasten kuin maapohjankin suhteen. Lahden alueen syksyn ensimmäinen Tapanilan testijuoksu kirmattiin siis minulle niin tuntemattomalla alustalla, ankaralla asfaltilla ja lähdin tavoittelemaan puolentoista vuoden pakon saneleman testijuoksutauon jälkeen lähinnä kolmea kierrosta (2,57km) ja tasaista tahtia pitäen huolen siitä, ettei akillekset varmasti kettuunnu kovasta pohjasta ja menosta. Radan pituushan on suunnilleen 2,6km ja yksi hitokseen iso nyppyläkin (sellanen puolen kilsan yhtämittainen hivutusnousu) on matkalle rakentunut Salpausselän syntyvaiheissa.
Paikanpäälle oli raahautunut kourallinen kunnollisia ja kipua pelkäämättömiä sankareita. Pimeän syyssään tulostaso jäi kohtuulliseksi, oman aikani ollessa 28.08. Meni yllättävän rennosti ja vaikka tiet oli melkosen jäiset, niin koivet kesti mukavasti, muutenhan olisinkin hypännyt heti sivuun. 3.30 vauhti tuolla mäkiradalla olis jo varmasti ihan jees, joten sitä kohti sitten tiputtelemaan, nyt se jäi siis siitä sen 8 sekunttia.
Ihan kylmiltään en tähänkään harjoitteeseen lähtenyt. Eilen “verryttelin” Lapakiston mainioilla vaellusreitistöillä muutaman tunteroisen ja illalla viilasin vielä lihaskuntoa. Maanantai oli tosin ihan oikea lepopäivä hierontoineen viikonlopun suunnistussettien takia. Nämä treenikauden kovat puristukset vedetään muutenkin aina vain yhtenä muiden joukossa. Jos kyseessä olisi tosi paikka, niin edellisenä päivänä en varmastikaan rasittaisi itseäni kolmea tuntia.
Samalla reissulla hain sitten uusia seuravaatteitakin Tapanilan hiihtomajalta juoksureppuuni. Nyt on sitten sinistä, punasta ja valkosta, millä etsiä rasteja ja jahdata mitskuja. Ja kuukausi sitten annoin pitkästä aikaa haastiksenkin. Ei ole huvittanut hirveästi sanoa juuta eikä jaata pitkään aikaan median suuntaan, mutta siellä sitä nyt sitten möllötetään kansikuvatyttönä Eevassa. Näinä päivinä on aina pikkusen ahristavaa mennä kauppoihin, kun kassalla tuijottaa oma pärstä ja aikalailla paremmaksi tuunattuna muuten 😉 Ja nyt syön joulukuun ekaa riisipuuroa, tietysti kera kanelin ja sokerin! Viikonloppuna sitten taas leireilyä, nyt Suomiverkkareissa Tuusulassa.
