MM-kisat päätty lopulta nauruun Vaikka hirveän ylpeä en viimesestä suunnistussuorituksesta olekaan, niin tulipahan taisteltua joukkueen puolesta loppuun asti. Kisat oli henkisesti tosi rankat, koska ensin yritin olla odottamatta mitään ja lkarsintojen jälkeen puski mitalinhimo kuitenkin päälle. Itseluottamus ei vaan riittänyt kantamaan sitä himoa ja sen kyllä huomas. Onneks kisat on nyt ohi ja voi keskittyä tulevaan.
Maanantaina alotin heti reenaamisen, koska halu päästä omalle tasolle potkee aika vahvasti päälle. Joku tässä kropassa kuitenkin vähän mättää, koska taas on joku pieni vattapöpö riehunu mahassa eilisestä ja urheilusuoritukset muuttu tänään sienien metsästykseksi. Viikonloppuna olis huippuliiga ja jos yö ei mee pöntöllä, niin haluisin hulluna päästä maistelemaan hienoja kalliomaastojakin. Ei oo paljon sellasia tullut nähtyä tänä kesänä.
Muuten syksy taittuu sm-kisojen ja maailmancupin finaalien parissa. Tsekeissä ja Sveitsissä olis jo kiva olla kunnon kunnossa!
Alla vielä maisemaa Ranskasta.
Kisasivuilla ja muuallakin on myös paljon kuvia kisojen tiimellyksestä.