Lehmän taivaassa

 Evoran alue Prtugalissa on täynnä lehmiä. En kyllä yhtään ihmettele. Tunnetustihan nuo roikkotissit on aina osannut naatiskella elämästä koko pötsin voimalla ja täällä sitä riittää märehdittävää. Tuntuu niin ku olis päästetty kerrankin suunnistajat golfviheriön puolelle, kun mettä on pohjaltaan ihan satumaista.

Reenit on menny silleen perusookoo, mitä ny vähän meinaa selkään jääny pikkuvika unohtaa antaa pakaroille potkua ja lenssusta jääny viskibassoki vielä röhisyttää hintsusti. Rastit alkaa kans löytyä pikkuhiljaa. Parasta on kuitenkin tasanen luonnon lämpö ja valo, mukava seura ja kovat jutut. Ihan sama miten vielä muuten kulkoo, kun tällä hetkellä vielä jännittää enemmän noi Holmenkollenin kisat kuin omat kekkerit.

Paitsi että lauantaina tulee kuiteskin avattua virallisesti omaki kisakausi ja ihan tasokkaassa seurassa POMmissa. Sitä ennen väsytän itteäni vielä monella lehmänpureksimalla niittykirmaisulla.

Scroll to Top