Kiskaisin viime viikonloppuna Bodom Trailin 21km ja nappasin voiton kotiin. Tässä palasteltuna avaimet tähän suoritukseen. ( Ja luonnollisesti huippu-urheilun pohjat kantavat tietysti kaikessa mun tekemisessä.)
HARJOITTELU
Olen lenkkeillyt tänä vuonna keskimäärin 6 kertaa viikossa ja keskimääräinen treenimäärä tunneissa on 6-7h. Se on n. 1/3 enemmän kuin viime vuonna keskimäärin. Mua on motivoinut tänä vuonna erityisesti välitavoitteet niin kuin Tiirismaa Winter Trail ja Finlandia. Perusviikko on kutakuinkin ollut tällainen:
- 1-2 pitkä lenkki poluilla yleensä noin 12-18km, muutamia kertoja jopa yli 20km. Tai pitkä hiihto.
- 1 kärrylenkki päiväkodille n. 6 km +jumppa 20 min
- 1 suunnistustreeni/-kisa (tai reipas polkujuoksu)
- 1 juoksumattolenkki (intervalleja)
- 1 peruslenkki
- 1 lepopäivä
Hiihtoaikoina hiihdin polkulenkeistä osan ja lisäksi oli Lapin 5 päivän loma, jossa hiihdin hulluna PK:ta joka päivä. Sillä viikolla treeniä tuli yli 18h ja peruskunto varmasti nousi kohisten.
KISAVIIKKO
Edellisviikonloppu oli työntäyteinen, isäntä oli Turussa vielä pari päivää tuomaroimassa ja lapset oli lomalla pe-ma, joten treeni jäi vähiin. Alkuviikosta tiistaina juoksin 3x2km reippaammin poluilla ja jyystin kokonaisuudessaan 17 km pitkän polkulenkin. Keskiviikkona osallistuin Heinolan Iskun maastojuoksuihin ja oli edellispäivästä väsyt koivet. Sitten lepäsinkin 2 päivää täysin ennen Bodomia ja söin tosi hyvin.
KISA
Aamulla n. 3h tuntia ennen lähtöä söin kahvia, aamupuuron ja matkalla kisapaikalle vedin urheilujuomaa. Verkkasin ehkä 2km.
Oma suoritus oli tasapainonen. Uskalsin lähteä tarpeeksi rauhassa ja otin matkalla jopa energioita (hyvä minä!). 10 km:n kohdalla takareisi venähti, revähti tai jotain sen suuntaista ihan varoittamatta. Siinä kohtaa jouduin hiukan himmaamaan ja konkkaamaan ja katsomaan, joutuisinko tyytymään vain 12 km:iin. Reisi hiukan lämpeni ja päätin jatkaa matkaa, vaikka ehkä se vähän jäykisti koko juoksemista, kun piti jännittää.
Vika 9 km oli maastoltaan hiukan rikkonaisempaa ja selkeästi oma lihaskunto alkoi loppua. Mäet painoivat ja tasaisemmillakin pätkillä kilsavauhdit valahtivat, mutta viimeisellä kahdella kilsalla uskalsin lähteä hiukan kiristämään, kun tiesin, ettei enää tule noutajaa. Mietin, että olisi ehkä pitänyt kiristää jo vähän aiemminkin. Aika (1.44:28) eli vähän alle 5min/km oli jotakuinkin sellainen, mitä ajattelinkin pystyväni tällä hetkellä juoksemaan. Suoritus oli siis hyvä, eikä voittoaikakaan hullumpi reittiennätykseen verrattuna (+3min).
PALAUTUMINEN
Palautuminen onkin ollut hitaanlaista. En ole juossut yhtään, koska reisi on kipeä. Mummofillarilla olen polkenut ja tänään kävin metsässä kävelyllä viemässä rasteja. Jalat tuntuvat vieläkin väsyneiltä, mitä ne varmaan olisi, vaikka olisin päässyt paremmin tekemään huuhtelua hölkkälenkeillä. Olihan matka selkeästi mulle pitkä ja lihakset väsyivät kovin. Miesten voittaja Juho Ylinenhän oli viivalla kahdesti jo seuraavan päivänä SM-maastoissa, että palautumisessakin nähdään tuo iso ero harrastelijan ja urheilijan välillä.
Reidestä sen verran, että en usko, että siellä on pelkkä kramppi, minkä kyllä jo arvasin melkein heti. Varmaan joku lievä revähdys tai minirepeämä ja suojakrampit lihaksissa siinä ympärillä. Se on kuitenkin niin ”hyvä”, että uskon pystyväni Tiomilaan lähtemään, kun käyn hakemassa vähän hoitoa ja kinesioteippiä.
Kramppeja mulla ei muuten ikinä tullut urheillessani, mutta näin harrastelijana on tullut jo pari mummopohjetta (eli pientä repeämää lihaksessa) ja yhden kerran Speedorunissa, jossa juostiin välillä järvessäkin, takareiteni kipeytyi pariksi viikoksi. Silloin se ei kylläkään tapahtunut kisan aikana. Nämä reisien ja pohkeiden revähdykset, suojakrampit ja muut vaivat on aika tyypillisiä erityisesti meillä veteraaniurheilijoilla. Syitä on monia, mutta erityisesti elastisuuden häviäminen, voimatasojen heikkeneminen, kehon huolto ja muut jutut kyllä vaikuttaa. Ainakin omalla kohdalla noista pitää paikkansa kaikki!
Lisää huoltoa ja voimaa siis. Sillä reseptillä sain näin 8 vuoden jälkeen akilleksen muuten parempaan kuntoon. Aloin alkuvuodesta tekemään exsentrisiä pohjelaskuja (videon voita nähdä mun instan kelasta) ja huomasin Lapin lumien jälkeen, että akilles on parempi kuin 10 vuoteen! Aika hienoa, että näissä voi tulla tulostakin, kun ottaa asiakseen.
Että semmosta. Sitten siis Tiomila. Ja kesällä Jukola. Siinähän ne viestisuunnistajan elämäntavoitteet onkin hetkeksi 😉
Kuvat Rami Valonen