Minna Kauppi

Pulppuilevan innokas, iloinen, päättäväinen ja supertehokas.

Vähän vaan nuolasin

ja sitten tipahti. Tuli sitten hehkutettua, kuinka helppoa sporttailu voi olla..ihan vaan pikkusen liian aikasin. Viime viikon lopulta lähtien on nimittäin suksi liukunu aika nihkeesti narskuen. Torstaina tuli vedettyä selkä taas kramppiin voimareeneillä ja viikonloppuna tuli vaan sitten hiihdeltyä, kun sillä se Lapissakin lähti.

Testausta

Viikon aikana on tullut testattua kuntoa aika moneen otteeseen. KIHU:n uudessa huippu-urheiluprojektissa pääsin kokeilemaan vähän maksimaalista anaerobista kapasiteettiani. Kiihtyvästi vedetyissä 150m sprinteissä viimeinen ”täysiä” vedetty tuli nylkytettyä 21,5 sekuntiin. Tulokset siis kertoi, että tämä aloitettu sprinttiharjottelu on just sitä, mitä mun kroppa tarttee. Pompputestienkin tukokset vaan parani vetojen jälkeen. Hemoglobiinikin käytiin mittaamassa aamutuimaan ja uusi enkka tuli.

Perushyvää päivää!

Jaahans ja kukkuluuruu. Mitäs mulle kuuluu…Nåh, opetusharkat on venynyt monena päivänä pitkälle iltapäivään ja tuntien välissä pitää tehdä elämän suuria päätöksiä sen suhteen, ehtiikö syödä oikean ruoan vai ehtiikö tehdä oikean reenin. Yleensä teen reenin ja syön jossain suihkun ja koulun välimaastossa.

Takaisin töihin

Tälläsen suunnistajatytön elämässä viime viikko oli odottamatonta hulabaloota. Vähän heikoista yöunista ja pitkistä päivistä huolimatta viikonlopun sprinttimaajoukkueleirillä pistellyt ratatonnit, voimaharjottelut ja sprintit meni tosi mukavasti. Etureiskojen kipu kertoo iloista sanomaa sitä, että jotakin on tosiaan tehty.