Minna Kauppi

Pulppuilevan innokas, iloinen, päättäväinen ja supertehokas.

Sveitsistä terve

Viime viikkojen koulun loppusuorarutistus veti koko naisen vähän hapoille. Nytkin vielä väsy painaa, mutta onneksi ollaan jo väännetty pieniä vuoria täällä Alppien varjossa, niin kyllähän ne hapot täällä lähtee ylämäkliä rennosti rullatessa.

Tiktaktiktak

Mulla on kasvanu kello päähän. Olin tossa äsken juoksemassa pitkää lenkkiä lumipoluilla ja mietin elämää, etiikkaa ja moraalia, kun tentti olis noista aiheista tunnin päästä. Kun juoksu ja ajatus kulki, niin siinä jonkun ajan päästä mietin, että oon varmaan puolisen tuntia edennyt ja noh, kyllähän se sitä se kellokin sitten näytti. Kymmenen minsan päästä havahduin taas ajatuksista ja kattelin kelloa. 10 minsaahan sitä tosiaan oli taas kulunu.

Vaatteet päälle

Pari päivää meni taas lähinnä kameran edessä, kun lanseerasimme uuden yhteistyön Puman kanssa koskien kenkiä ja vapaa-aikaa. Kisapaikoillahan yhteistyöni jatkuu pitkäaikaisen kumppanini Nonamen kanssa ja suunnistuskengissä jaloissani toimivat edelleen VJ:t. Urheilun ulkopuolella vaatteet päälleni hoitaa Voglia.

POMmin Pummit

POM1gps.2011

Eka leiri ja eka kisa plakkarissa ja pois tuli lähdettyä ennen suuren suurta leiriväsymystä. POMmin eka osakisa meni ihan kohtalaisesti ja Simoneen tulikin yli kolme minsaa tappiota. Ei tullut puhdasta suoritusta, vaan pari samaistus- ja suuntavirhulaa eksy matkalle ja yksi ruusupusikko esti melkein pääsyn rastille. Pakko kyllä sanoa, että ekana lähtevillä siellä ei siis ollut naisen mentäviä aukkoja, vaikka muuten ei urilla tullutkaan varmaan yhtä paljon turpaan kuin yleensä tällasillä baanoilla.

Lehmän taivas

 Evoran alue Prtugalissa on täynnä lehmiä. En kyllä yhtään ihmettele. Tunnetustihan nuo roikkotissit on aina osannut naatiskella elämästä koko pötsin voimalla ja täällä sitä riittää märehdittävää.

Uusi maailma

Kuten ehkä tarkkasilmäisimmät huomasivatkin, niin nyt on laitettu nettimaailma ihan uusiksi mun kotisivuilla. Iso kiitos Oriento Solutionsille tästä urakasta. Vieläkin tarkkasilmäisemmät huomasivat ehkä myös uuden yhteistyökumppanini. Versowoodin kanssa höyläsimme sopparin seuraavalle kolmevuotiselle urakalle kohti Vuokatin kotikisoja.

Vähän vaan nuolasin

ja sitten tipahti. Tuli sitten hehkutettua, kuinka helppoa sporttailu voi olla..ihan vaan pikkusen liian aikasin. Viime viikon lopulta lähtien on nimittäin suksi liukunu aika nihkeesti narskuen. Torstaina tuli vedettyä selkä taas kramppiin voimareeneillä ja viikonloppuna tuli vaan sitten hiihdeltyä, kun sillä se Lapissakin lähti.

Testausta

Viikon aikana on tullut testattua kuntoa aika moneen otteeseen. KIHU:n uudessa huippu-urheiluprojektissa pääsin kokeilemaan vähän maksimaalista anaerobista kapasiteettiani. Kiihtyvästi vedetyissä 150m sprinteissä viimeinen ”täysiä” vedetty tuli nylkytettyä 21,5 sekuntiin. Tulokset siis kertoi, että tämä aloitettu sprinttiharjottelu on just sitä, mitä mun kroppa tarttee. Pompputestienkin tukokset vaan parani vetojen jälkeen. Hemoglobiinikin käytiin mittaamassa aamutuimaan ja uusi enkka tuli.

Perushyvää päivää!

Jaahans ja kukkuluuruu. Mitäs mulle kuuluu…Nåh, opetusharkat on venynyt monena päivänä pitkälle iltapäivään ja tuntien välissä pitää tehdä elämän suuria päätöksiä sen suhteen, ehtiikö syödä oikean ruoan vai ehtiikö tehdä oikean reenin. Yleensä teen reenin ja syön jossain suihkun ja koulun välimaastossa.

Takaisin töihin

Tälläsen suunnistajatytön elämässä viime viikko oli odottamatonta hulabaloota. Vähän heikoista yöunista ja pitkistä päivistä huolimatta viikonlopun sprinttimaajoukkueleirillä pistellyt ratatonnit, voimaharjottelut ja sprintit meni tosi mukavasti. Etureiskojen kipu kertoo iloista sanomaa sitä, että jotakin on tosiaan tehty.