Kainuun Rastiviikko antoi sitä, mitä tarvitsinkin, itseluottamusta. Itseluottamus on se, mikä niin monesti ratkaisee sen, kuka on paras ja kenelle mitalit jaetaan. Sujuvuus, rastien löytäminen ja koko urheilu voi olla todella vaikeaa, kun ei ole tarpeeksi luottoa omiin kykyihin. On uskomatonta, miten paljon oma ajattelu ja mieli voivat vaikuuttaa unelmien toteutumiseen. Vaaleanpunaisista pilvistä voi tulla realismia, jos uskoo tarpeeksi. Toisaalta poutapilvetkin voivat muuttua mustiksi, jos niitä tarpeeksi manaa.
Kainuussa meni siis hyvin, ei täydellisesti, mutta taitavammin, kovempaa ja korkeammalle kuin hetkeen. Oli henkisesti äärimmäisen tärkeää saada voittotili avattua. Ja mikä parasta, urheilu ja harjoittelu on ollut viimeisen kuukauden ajan taas hauskaa. Se on mielettömän ihana asia. Kun palautuu kovistakin kisoista, kun jaksaa puristaa vielä viimeisetkin metrit ja kun mieli on taas tyyni ja sisältä kuplivan toiveikas, on kerrassaan mahtavaa lähteä tavoittelemaan menestystä myös MM-kisoihin. On kivaa olla itsevarma, eikä alistunut. Tahtoa voittaa, eikä pelätä häviötä.
Palataan hetkeksi vielä Suomussalmelle. Rastiviikon eka päivä meni pientä lopun ajautumista lukuun ottamatta hyvin (1. Sija). Toisena päivänä keskimatkan katsastuskisassa runtu oli kovaa, mutta joukkoon mahtui yksi 20 sekunnin ja yksi 2 minuutin tölväys, jonka ansiosta olin ”vasta” toinen.
Pitkällä matkalla olin epävarma, koska koko viikon vaivannut flunssa tuntui heti ensimmäisillä kilometreillä jaloissa voimattomuutena. Menin kuitenkin rauhassa ja muutamista pienistä (puhutaan siis 15-30 sekuntiluokan) kiemurasta huolimatta meno parani matkan jatkuessa niin fyysisesti kuin taidollisestikin. (sija 1.) (TULOKSET ja GEPSIT on täällä.)
Viimeisenä päivänä takaa-ajossa sainkin jo ottaa rauhassa, koska ero Saikkuun oli jo melkein 6 minuuttia keskisykkeenkin jäädessä VK1:lle. Tiesin, että kisavauhtia tarvitsee juosta vain, jos tulee isoja koukkuja, eikä sellaisia tullut. Sain siis hyvän kevyemmän kisan vielä loppuun ja pystyin paketoimaan itseuottamuksen kivasti rusetin kera kotimatkaa ja tulevia koitoksia varten. Itse asiassa kurvasin vielä Vuokatin vaarojen kautta vaellusmutkan ja vasta eilen pääsin vihdoin omaan kotiin. Nyt olen ottanut pari päivää kevyemmin jo senkin takia, että kisaviikko ei suoranaisesti tehnyt hyvää kurkun limantuotannolle. Vastuskykyni on onneksi herännyt eloon niin hyvin, että kipeä en ole, mutta pari kevyttä päivää tekee hyvää juuri nyt, kun ei saa ottaa mitään pitkitystä tai pahennusta yskälle.
Muu maajoukkue suuntaa vielä viimeistelmään Skotlantiin, mutta itse haluan ottaa rauhassa ja omaan tahtiin ilman turhia matkustuspäiviä nämä viimeiset viikot ennen kuin starttaan MM-viivalla. Ohjelmassani on siis sprintti, keskimatka, pitkämatka ja viesti. Sprintti on ainoa matka, jolla kova tulos olisi plussaa. Suoranaista sprinttisatsausta en ehdi kahdessa viikossa harrastaa, mutta toisaalta on tärkeää saada korkki auki ennen päämatkoja. Muilla matkoilla annan ilon kuplia ja itseluottamuksen runtata kaikella voimallaan. Tulos on sitten luettavissa eettereistä, toivottavasti listalta ylimpänä
Pää ruusunpunaisissa pilvissä viimeistellen,
Minna