Minna Kauppi

Pulppuilevan innokas, iloinen, päättäväinen ja supertehokas.

Hitaasti ja nöyrästi

Viikonlopun kisoista erittäin raskaassa åååmååålilaismaastossa jäi päällimmäisenä mieleen surullisen hapokas kulku. Häntä viisti maassa eikä heilunut ollenkaan iloisesti viipotellen. Positiivista oli hitaista koivista huolimatta kohtuu nöyrä ja ahkera pää. Mutta vain lähes loppuun asti…

Pitkä kisa oli reitinvalinnoiltaan haastava, fyysisesti raastava, mutta rastipisteiden osalta melko helppo. Tulosluettelo olikin todella erikoisen tasainen, vaikka matkalla ehdin tuumailla jääväni jo pelkällä jalalla jopa kymmenen minsaa kärkeen. Lopun iso pummi tiputti mut lopulta ulos kärjestä ja viidennelle sijalle. Jäin reilun minsan voitosta loppuajan painuessa yli 1h37minuuttiin. Maaston jyrkkyyttä ja raskautta kuvastaa hyvin se, että helmikuun alun POMmissa oli suunnilleen sama matka, mutta aikaa ladulla vietettiin puoli tuntia vähemmän. Se on hitokseen iso ero :O GPS-seuranta löytyy täältä.

 

Keskariin lähdin hiukan kramppisella selällä ottamaan optimisuoritusta jo siksi, että yksikin askel liikaa olisi liikaa. Olin hidas ja kiltti, kunnes sekosin. Sitten olin vaan hidas ja tyhmä. Rupesin lukemaan keskellä 12-13 väliä 13-14 väliä ja luonnollisesti kartta ei meinannut täsmätä millään. Kun vihdoin etsin itseni kartalle maantien läheltä, en sittenkään edes ymmärtänyt, että yksi rasti oli jäänyt välistä. Kuvittelin tehneeni vain megagigapummin. Maalissa sitten sain senkin ilon huomata ja tietysti riemastuin yhä paremmalle mielelle. Voin kertoa, että jäi sellainen olo, että olisi kuitenkin pitänyt jäädä vain kotiin. Fucking Åmål. (Seikkailuni voi seurata GPS:nä täältä). Noh, onneksi pääsinkin kotimatkalle lähes saman tien ja nyt saan etsiä rauhassa hapottomia jalkoja ja kirkkaasti toimivaa päätä. Seuraavat kisailut on nimittäin vasta parin viikon päästä ja ajattelin siihen mennessä olla jo kovasti matkalla ylöspäin niin fyysisesti kuin suupielten asennonkin suhteen

Eilen oli muuten superhienoa huomata, että LS:n suunnistuskoulun avajaisissa oli 90 lasta, vaikka keli oli sateinen. Raikkaan suunnistuskoulusta sitä joskus itsekin ponnistelin tälle uralle. Kiva huomata, että omasta mielestäni niin mukava laji innostaa lapsukaisia seikkailemaan. Ensi maanantaina suunnistuskoulu on sitten tuossa lähellä Siirin patsaalla Salpparilla, saatanpa itsekin taas eksyä paikalle!

Nyt harrastukseni ja työni jatkuvat hitaasti ja nöyrästi eteenpäin palautellen vähän pidempään kuin mieli tekee.

M