Minna Kauppi

Pulppuilevan innokas, iloinen, päättäväinen ja supertehokas.

Rokrokrok eikä putputput

Olen ollut lomalla. Tuntuu, että osaan sen nykyään melkein paremmin kuin urheilun. Olenhan harjoitellut ahkerasti sitä koko loppukesän sairauslomien ja lopulta lepolomankin merkeissä. Vanhoina hyvinä aikoina oli vaikeaa nauttia lepopäivistä ilman päässä nalkuttavaa urheilija-minää, mutta nyt oli suorastaan ihanaa vaan antaa Kalifornian tuulten puhaltaa lämpimiä hönkäisyjään ilman jokapäiväisiä hikipisaroita. Jopa pelottavan ihanaa.

Sitten tapahtui vääjämätön paluu arkeen. Tömps. Saman tien, kun kone laskeutui Suomeen, oli jo ruvettava heräämään makeasta Ruususen unesta, jossa kaikki oli tässä ja nyt, eikä huomenna tai ensi vuonna. Oli niin onnellisen aurinkoista ja lämmintä ja nyt on niin sateista ja kylmää… Meinasi mielikin mennä harmaaksi, kun epäilin, että tuttua polkua ei voisikaan enää löytää. Mutta onneksi sentään löysin ruusunpunaiset lasit lipastosta 😀

Joka tapauksessa nyt pitää suunnitella ja neuvotella ja päättää asioita niin, että tietää, miten ne menevät ensi vuonna. Enää ei voi roikottaa ja ruikuttaa ja sulkea silmiä tuijottavilta kysymyksiltä. Nyt pitää laittaa anomuksia jatkosta menemään. Ja jatkoahan seuraa, jos se päätös vain jollakin tavalla on omissa käsissäni, eikä omissa jaloissani. En tahdo lähteä urheilumaailmasta ruikuttaen, vaan rokaten. ISOSTI. Vähän niin kuin isolla jäähallilla tuhansien silmäparien edessä 😉

Samalla on myös totutettava kroppa taas siihen, mikä joskus tapahtui kuin itsestään. Siihen, että se toimii urheilun ehdoilla monta kertaa päivässä. Siihen, että tunti ei ole mitään ja kahdesta voidaan ruveta jo mainitsemaan. Nyt pitää löytää se juna, jossa on sitten taas niin yksinkertaisen helppoa putputella, kun sen vaan saa menemään raiteilleen ja pysymään niillä. Eikä se juna saa mikään putputin olla, luotijuna sen täytyy olla, sellanen, millä mennään eikä meinata 😉

Syksy etenee, rapakunto kohenee ja pian on taas karttakin ymmärrettävämpää luettavaa ja onneksi akilleksetkin on menossa pikkuhiljaa hiipien parempaan suuntaan…

Kivaa harmautta ja kynttilöiden lämmittämiä iltoja,

Minna