On se niin helppoo, vai onko?

 

Olis kiva vaan olla hiljaa, sanoa ei mitään, ei  missään, eikä milloinkaan, mutta ilman sanoja, mun kohdalla äänettömyyskin kertoo tuhat tarinaa, joten parasta on sanoa vain se, mikä on pakko ja mikä ei sanomatta muuksi muutu. MUUUUUUUUUU, sanoo myös lehmä.

Kevennys tähän väliin.

Talvikausi on ollut kuin Siperia. Lämmin oikeasti, mutta kylmä minulle. Loka-marraskuun akillesvaivojen jälkeen en ole muuta kuin Vaivautunut lisää. Normaaleja juoksuviikkoja on nolla ja suunnistajalla ei kovin hyvä olla. A-suunnitelmat ovat joutuneet ahdinkoon ja B-suunnitelmat ovat nekin hieman heikkoja. Veikkoja. 

Nyt on maaliskuu ja mä en edelleenkään Tuu. Tuuuuuttuuuuuttuuuu, sanoo linja ja on ollut pakko laittaa luuri alas. Kolmen viikon sairasteluputken, Viiden kuukauden jalkavammakauden jälkeen, joudun nöyrtymään. Urheilijana tunne on sama kuin luovuttaminen. Olen mennyt, mennyttä, menneinä kesinä kisannut. Olen Exä. Olen Paska. Olen mitäänMitätöntä. Olen mikään, ei missään.

Mutta koska olen Hölmö, en ymmärrä sitä.

Joku sanoo.

Olen järkevä. Olen Nälkäinen. Menen Lappiin. Otan Happee. En hae Turhaa mannaa. Haen kultaa. Kesällä Nähdään. Vasta kesällä ratkaistaan se, onko helppoo olla Onnellinen.

m

 

Scroll to Top