Minna Kauppi

Pulppuilevan innokas, iloinen, päättäväinen ja supertehokas.

Uutta vuotta polskutellen

Uusi vuosi on jorattu jo hetki sitten käyntiin ja oon viihtynyt ihan muksasti sorvin ääressä. Tietysti on myönnettävä, että ikuinen syksy ei ole ihan paras inspiraation helmi. Mutta kun ei se muuksikaan muutu, niin pitää yrittää iloita siitä, että ei tarvi ainakaan juoksulenkeillä liukastella. Tosin nyt ei ole taas muutamiin päiviin tarvinut muutenkaan juosta, kun lepopätkästä huolimatta toivottavasti pieni, uusi jännevamma on ruvenut kolottamaan. Akillekset on onneks sentään ollut kunnossa. Ja telkkaritarjonta. On hiukan tyhjä olo, kun ei tulekaan joka päivälle töllötettävää sporttikanavilta.

Omalla elon polulla on nyt tulevaisuuden varalle kaksi suunnitelmaa. Kun remppailut estää suunnitelma a:n elikkäs lähdön rapakon toiselle puolelle joka tapauksessa, niin sormeni ovat syyhytelleet matkahakukoneistoista vastaavasti joko lyhyempää settiä auringon alle tai jalkahommista riippuen sellaisille huudeille, missä pääsee suksimaan. Saapas nyt nähdä, mistä itteni löydän. Telakalta en ainakaan aio löytää, siis totaalisesti, vaan teen taas kiltisti korvaavia hetken aikaa ainakin. Ja selvitän lekurin kanssa, missä nyt viiraa. 

Niin mun oli muuten tarkotus tehdä hieno kartta viime vuoden retkistä, kun tuli vedeltyä aika laajalla sektorilla reeni- ja kisareissuja. Suomen näkövinkkelistä itäisin ja samalla eteläisin kohde oli pallolla Uusi-Seelanti ja läntisin Kolumbia. Pohjoisin oli Norjan Lappi. Tänä vuonna näyttää kartta vähän perinteisemmältä ja kauimmat skabatkin on Turkissa. Hyvä näin, koska sitten, kun vihdoin asetun taloksi uuteen kotiin, niin eihän sieltä haluiskaan liiaksi lähteä pois. 

Mutta tänään siis ohjelmassa aamuisen voimareenin lisäksi vesijuoksua. Järvikin olis vielä auki, mutta taidan päätyä uimahalliin raivostuttamaan tätejä, jotka eivät siedä ohittelua. Polskis ja molskis!

Hienoa uutta vuotta!!!!

äMmä