Retkien loppu

Äsken, kun juoksin kohti Lahtea, aurinko paistoi vasten kasvojani. Olisi voinut kuvitella, että valkoinen tomu, joka suli asfaltilla puroiksi, tarkoittaisi, että juoksen kohti kevättä, mutta oikeasti olen iloinen, että ei olla vielä menossa kohti kesää. Aika usein on nimittäin viime aikoina tullut hypättyä matkalla Heinolasta auton kyydistä pois ja tähdättyä loppupiste sen jälkeen tänne.

Hommaa on riittänyt ihan hirveästi. Ja jostain syystä viimeset viikot maailman cupit mukaan lukien on ollut melkosen jumista, väsynyttä, kohtalaisen vähäjuoksuaskeleista, mutta sitäkin innokkaampaa projektin ja tulevan talvikodin suhteen. Taidan tietää vihdoin, minkälainen on olla Remontti Reiska tai ainakin mun reiskat tuntui just nimensä mukaiselta. Mutta vielä on sahanpurua jäljellä. Tarkotus olis vielä räjäyttää tuo asunnon keskeisimmällä paikalla sijaitseva pönttökin ulos talosta ja tajunnasta 😉

Niin syksyssä on ollut kaikenlaista reissua ja remppaa siis. Ensin piipahdin Lontooseen, jossa visa vinkui enemmän kuin hengitys, vaikka yritinkin vähän käydä juoksentelemassa hienoissa ydinkaupungin puistoissa ja liikunnallista antia toivat myös pyöräreissut kaupunkipyörillä, jotka olisi ihan mielettömän loistava juttu vaikka meille koti-Suomeenkin. Itse ainakin tykkäsin mieluummin fillaroida paikasta toiseen kuin kuin tuupata maanalaisessa putkessa näkemättä mitään.

Pyörien Lontoossa / Cycling in LondonJa kieli keskellä vasemmalla puolella/ On the left side of the road

Välillä piti tietysti hienostella hiukan. Kotona odotti nimittäin taas sahanpuru, mielettömän pitkät rautanaulat irti kiskottaviksi ja taukoeväätkin välillä onneksi.

Hienohelmat ja -housut / Fine dinersRemonttikeuhkoja pöllyyttämässä/ Renovation break

Muutaman viikon setteilyn jälkeen oli vielä ne vikat maailman kupit. Simone (Niggli) lopetti ja päänahka jäi tältä vuodelta saamatta. Oli jotenkin tunteellinen hetki, kun juteltiin pitkät pätkät elämästä ennen vikoja finaaleja. On se vaan hullua ajatella, että pitää kisata ilman kuningatarta. Hänhän se aina asetti ne rajat, jotka piti ylittää, jos aikoi ottaa kultaa…Kiitos siis Simonelle monesta tunteikkaasta vuodesta.

Niin ne itse finaalit meni kyllä ihan mökien. Olin kuollut jo ennen kuin startti pamahti ja sprintissä sekosin sitten väärälle viitoitukselle kartanvaihdossa…Mutta se olikin tämä kausi tällainenja kruunu sen arvoinen. Mieli ja suunta on jo kohti seuraavaa. Kovempaa, kauniimpaa, kultaisempaa. Siitä hainkin makupaloja Pohjois-Italian yhdistetyltä lomareissulta ja suunnistuskatselmukselta. Vuorilla oli harmillisesti melko sateista ja sumuista, joten homma meni vähän niin kuin yösuunnistuksen puolelle, mutta sain sen irti, mitä pitikin. Mielikuvat on päässä turvassa lämpimän pipon alla hautuen koko talven. 

Gardajärven, Trenton, ja Venetsia huudeilla tuli sitten nautiskeltua vaelluksista, ihanista illallisista ja kauniista kaupungeista. Verona oli muuten mielestäni yksi kauneimmista, missä olen ikinä seikkaillut! 

Monte Baldo Punkkarilammas Monte Baldolla / Punk sheep in Monte Baldo

Ihana Verona/ Lovely Verona

Trenton kapeilla kujilla/ The narrow streets of TrentoBridge over troubled water

Niin paljon nähtävää /So much to seeNiin paljon ihanaa italialaista jäätelöä maistettavana.../ So much great Italian ice cream...

 

Lopuksi vielä Comon kautta lentokentälle. Hulppean makeaa maisemaa ja kerrankin vaelluksella oli armasta aurinkoa. Jääköön tämä viimeiseksi reissuksi tälle vuodelle. Nyt sitten vielä vähän raksaa tänäänkin, mutta pikkuhiljaa purkaminen on loppu ja päästetään ammattilaiset laittamaan uusia seiniä paikoilleen. Kotikin valmistuu varmaan joskus. Sitä ennen saan varmasti valikoida sydämeni kyllyydestä uusia materiaaleja, nuppeja, nappeja, lamppuja ja kaikkea sitä. Kivaa, mutta haastavaa tehdä sellanen paletti, mikä ei näytä liian absurdilta. Nyt on ihana olla kotona vähän aikaa. Marraskuun alussa on mun urheilijaelämän aloittamisen deadline, sitten jää raksaaminenkin kakkoseksi, koska neiti haluaa ykköseksi.

Como

 

Kaikella sydämellä, 

Minna

Scroll to Top