Minna Kauppi

Pulppuilevan innokas, iloinen, päättäväinen ja supertehokas.

Syksyn satoa

Kävin kalastamassa yhden SM-kullan haviini eilen Äänekoskelta. On pakko myöntää, että lähteminen koko kisoihin tuntui vähemmän houkuttelevalta, koska kehon urheilullinen suorituskyky ei juuri nyt ole täyteen viritetty. Vähän sama kuin vaihtaisi formulaykkösestä kolmoseen ja yrittäisi sillä vetää samaa vauhtia.Siis pikkuisen mietitytti tuleeko turpaan kuitenkin. Olen vuosien opettelusta huolimatta erittäin surkea häviäjä.

Helpotuksekseni ja erityiseksi riemukseni keskari hoitui kuitenkin taas hyvin kotiin, vaikka teki melkein tiukkaa päästä karsinnasta finaaliin. Sen verran aamun kiemurteluhölköttely herätti naista tositoimiin, että iltapäivällä ei ykkösen pikkukoukun jälkeen tullut kuin pientä epäsujuvuutta ja ajautumista. Löydät matkani ja mutkani Reittihärvelistä ja tulokset täältä. Ja arvaahan sen, että paluu metsämeinikeihin sai jopa pienen harjoitusinnostuksen heräämään. Luulin nimittäin jossain vaiheessa, että urheilu on tyhmää, mutta tajusin kyllä, että allekirjoittanuthan se sitä vaan on ollut.

Painelin jo nappia ilmottautumispalveluissa sekä Lahden seudun yökuppiin että sprinttailemaan Tampesteriin. Ja mualimankuppihan odottaa sitten lokakuun alussa. Eli juna aikoo taas palauttaa ittensä raiteilleen ja putputella rastilta toisellekin aina, kun vaan elämän muulta tohinalta tohtii. Mutta ei nyt vielä ruveta Pendolinona puskemaan. Jotain on opittu viime vuodesta. Ja sitä tohinaakin riittää, kaikenlaista.

Ja niin, jollei se nyt ole selväksi tullut., niin vaikka olenkin laiskotellut, lepäillyt ja lekotellut epäurheilijamaisesti nautiskellen tämän loppukesän, niin siihen moodiin en ole jäämässä enkä jämähtämässä. Uraputki jatkuu parilla vuodella ainakin, jos säät sallii, eikä elämän tuulet liikoja riepottele. Pikkuisen voi tulla muutoksia ja järkeäkin urheilullisen eläimelliseen menoon, mutta muuten aion sutia yhtä karkealla pensselillä kuin ennenkin. Lupaan silti kolmesti, mutten kiellä mitään.

1) Lupaan, etten aio yrittää halkaista peruskalliota joka leirillä ja yrittää kilpailla siitä, kuka treenaa koviten.

2) Lupaan, että aion levätä mieluummin ennen kuin on tarpeellista kuin ennen kuin on myöhäistä.

3) Erityisesti lupaan, että jaksan innostua rastien etsimisestä vielä ensi heinäkuussakin, kun MM-aika taas koittaa Dolomiittien korkeuksissa ja Venetsian katusokkeloissa.

Ja nyt jatkan syksyn siivoamista. Samalla kun pyyhkii lehtiä pois terdeltä, niin tippuu uusia tilalle. Palkitsevaa työtä.

Minna, suunnittelija