Hola amigos

Homma näyttää nyt siltä, että meikäläisen Espanjan elo alkaa kääntyä kohti loppua. Villien huhujen mukaan kotimaassa ei vielä leskenlehtiä näy saati sitten pääskysiä, mutta kotihin käy silti matka ensi viikon alulla. Sitä ennen pitää tietysti vetää ihan hulluna aurinkoisia lenkkejä pankkiin, jos vaan arska ehtii tuolta sateen takaa tervehtimään. Hommat on menny hyvin. Niin hyvin, että voisin jopa ihan vähän harkita jäämistä muiden seuraksi ja kiusaksi pidempään. Mutta olen armollinen sekä itselleni että muille. Lopetetaan kakun syönti, kun se vielä maistuu hyvälle.

Ensi viikonloppuna on maajoukkueen omia ja paikallisia kisoja taas tarjottimella. On sprinttiä, keskaria, sprinttiä ja pitkää matkaa. Niissä luultavasti saa hoidettua itelleen sellasen väsyn, notta on sitten helppoa levätä, kun kotiin pääsee. Ikävä tulee kuivaa maata, lämpimämpää aurinkoa, sikahalpoja rapuja ja lihoja ja tietysti oikeasti makoisia hedelmiä. Täällä ne on nimittäin kypsentyneet auringossa eikä laivan kontissa ja siinä on vissi ero. 

Niin ja ihan vähän jään kaipaamaan myös sitä nimettömyyttää, mikä tällaisessa pienessä talven hiljentämässä kylässä löytyy. Ei näy paparazzeja kuvaamassa ravintolailtaa, eikä kukaan napsi kamerakännyllä kuvia, kun menen kalsareissa kauppaan likasilla hiuksilla. Se on mainiota.

Ja sitten tekemään pientä syvien lihasten jumppaapumppaa. Illalla lähikaupungissa mäkeä ylös reippahasti ja alas sprintaten kovaa:)

Barbate, Canos de Meca1 Hiking, Vaelluksella Marbella

Sierra de los nieves1Vejer de la Frontera sprint

Vejer de la Frontera sprintti2

Trafalgar, Canos de Meca1

Livingroom, olohuone 1Livingroom2, olohuone 2

Scroll to Top