Minna Kauppi

Pulppuilevan innokas, iloinen, päättäväinen ja supertehokas.

Mopo tallissa

Ens viikolla alkaa mun kalenterin mukaan uusi vuosi. Viime vuodesta en jaksa vedellä mitään yhteen enkä erikseen ainakaan just nyt, koska jossain vaiheessa harkkapäivyriinkään ei merkintöjä tullut enää päivitettyä. Tai noh, ehkä ei vaan ollut mitään päiviteltävää, pelkästään päiviteltävää. Mitään suurempaa statistiikkaa ei siis tule tästä vuodesta koskaan.

Viime viikot on tehnyt tosi paljon mieli taas laitella reenejä ylös, mutta vielä on mopo pysyny kiltisti tallissa, kun on pukannu päälle ensin kramppia ja sitten kuumetta. Mutta ens viikol viimeistään toivon alottavani ainakin voimareenikuurin. Kävin jo kerran salillakin totuttamassa lihaksia maksimisuorituksiin. On se pelletouhua tehä 5 liikettä ja sitten lepuutella monta minsaa. Noh, mähän teenkin tietty jotain selkälihaksia tai vatsoja siinä jalkaliikkeiden välillä, että touhua voi kutsua edes urheiluksi. Salilla käynti on mulle kyllä ihan hirveetä pakkopullaa, mutta katotaan josko pulla alkais maistua syksyn aikana. Aikasempina vuosina ei oo maistunu ja siksi mulla on nyt kaikenlisäks aikamoinen opettelu, että ees osaan mennä oikeinpäin laitteisiin. Vapaita painojakin melkein pelkään, kun niillä saa aika helposti paikat rikki, jos on aasi.

Muuten onkin menny viimenen kuukausi tiiviisti kotosalla. Kirjojakin on tullut ahmittua varsinkin nyt viime viikkojen pakkolepojaksoina. Huomenna oli tarkotus lähteä syksyiseen sadismisuunnistukseen, mutta koska keuhkoissa ei terveistä kuvista huolimatta tunnu ihan terveeltä, niin saatanpa lähteä vaan syyskävelylle. Hiljaa tulee hyvä ja hyvä tulee hiljaa, niinpä vissiin. Taidan olla hiljaa, ettei pääse pahoja sanoja. Kyllästyttää kaasutella mopoa tallissa.